( Työelämä )

Työelämän hurja murros

Teksti Helinä Hirvikorpi
Kuvitus Jussi Kaakinen
Työelämä kellahtaa ympäri, ja robotit ryntäävät palveluun. Johtamista tarvitaan ison kuvan hahmottamiseen, ja koulutus kannattaa tulevaisuudessakin. Työ on tulevaisuudessakin merkityksellinen osa elämää. Itse asiassa elämä muodostuu mielekkäästä tekemisestä, ei ole erikseen työtä, vapaa-aikaa ja harrastuksia.

Tänään ja huomenna tallennetaan yhtä paljon tietoa kuin koko ihmisten sivilisaatio on tallettanut aikojen alusta vuoteen 2003 mennessä. Tietojenkäsittelyn kapasiteetti lisääntyy tänä ja ensi vuonna enemmän kuin koko sen tähänastisessa historiassa. Kasvu ja kehitys ovat eksponentiaalisia.

Sosiaalisen median ja pilvipalvelujen olemassaolo eivät ole uutta, mutta niiden arkipäiväistynyt käyttö massojen ilmiönä on. Digitaalisuus etenee ruudulta reaalielämään. Tietoverkkoihin kytkeytyvät sensorit, laitteet, koneaistit, robotiikan edistysaskeleet, 3D-tulostus.

Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi on muutettava toimintatapoja, miksi jotkut ammatit ja työt häviävät ja toiset muuttavat muotoaan.

Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen tuli talvella julkisuuteen tutkimuspaperinsa kanssa ja lehdet repivät otsikoita: mitkä ammatit kuolevat, mitkä jäävät eloon. Putkimies ja hotellinjohtaja säilyvät.

”Ennemmin kuin luetteloita ammateista haluaisin painottaa, että kyse on historiallisesti todella suuresta murroksesta. Kaikki tapahtuu nopeasti ja koskee kaikkia työn ja yksityiselämän alueita. Näen muutoksen yhtä suurena, kuin aikoinaan oli siirtyminen pellolta tehtaisiin. Nyt siirrytään teollisen ajan työstä johonkin muuhun”, Petri Rouvinen sanoo.

Ja mitä se muu on? Pitää keksiä uusia toiminta tapoja jokaisessa työssä, kun ammatteja häviää ja uusia syntyy tilalle. Yksi konkreettinen esimerkki on S-ryhmän jättivarasto, joka muutti Espoosta Sipooseen. Varasto suureni ja automatisoitui, sen asiakkaiden palvelu parani ja väkeä tarvitaan puolet vähemmän kuin ennen. Kaikkien työn sisältö myös muuttui.

Jos etsii uhattuja töitä, niitä ovat ne, joita robo tit pystyvät tekemään. Mutta missä tarvitaan inhimillistä kosketusta, aisteja, luovuutta, intuitiota, uuden keksimistä, moraalia, etiikkaa – siellä tarvitaan ihmisiä. Viisi vuotta sitten ei olisi arvannut, että firma palkkaa tiedottajan twiittaamaan toimitusjohtajan tilillä tai niinkin moni elättää itsensä bloggaajana. Kyse on massojen tavoittamisesta yli kansallisvaltioiden rajojen.

Johtaminen on ihmisen työtä

Kone ei varsinaisesti ajattele, vaikka toteuttaakin monimutkaisia päätöksentekosääntöjä, mutta se tekee päätöksiä mielettömällä nopeudella ja tarkkuudella. Tietotekniikan edistys, digitaalisuus ja robotisaatio ovat eri asioita, mutta kytköksissä toisiinsa. Robotti-imuri ei imuroi, ellei sen sisällä ole oivallinen ohjelmisto.

Kun tarvitaan niin sanottua isoa kuvaa, meta-ajattelua, kone ei korvaa ihmistä. Kone ei tiedä, mitkä asiat meidän ihmisten näkökulmasta ovat ratkaisun arvoisia, onko havainnoissa järkeä isomman kontekstin kannalta. Myös kaikki monimutkainen viestintä, jossa on tunneälyä, on ihmisten tonttia. Opetus, motivointi ja valmennus voivat olla digitaaliavusteisia, mutta jossakin kohdassa tarvitaan myös ihminen.

Johtaminen ja esimiestyö ovat tutkimusjohtaja Rouvisen mielestä vähiten uhattuja aloja. Se liittyy meta-ajatteluun, miten hahmottaa tulevaisuuden. Johtamisessa ja esimiestyössä on myös paljon turhaa ja mekaanista byrokratiaa, jonka koneet voivat hoitaa.

”Johtamisen ydin ei korvaudu ohjelmistolla.”

Entä ammattiyhdistys? Robotit eivät näe tärkeänä järjestäytyä, koska niiltä puuttuu muu käsitteel linen intressi kuin mitä ne on ohjelmoitu tekemään. Ay-liike kärsii tai voittaa paremminkin globalisaa tion mukana. On yhä vähemmän ryhmiä, joilla on täsmällisesti samat intressit.

”Palkat määräytyvät enemmän globaalilla tasolla, ja kansallisia sopimuksia on vaikeampi tehdä. Toisaalta työmarkkinoilla voi olla voimatasapaino: työnantajalla on neuvottelutyökaluna se, että voi painaa reaaliaikaisesti poljinta eri puolilla maailmaa. Työntekijöiden neuvotteluvoimaa lisää taas se, että kaikenlaiset pienetkin häiriöt maailmanlaajuisessa, tarkoin optimoidussa ketjussa voivat aiheuttaa suuria häiriöitä ja katkaista koko ison kuvion”, Rouvinen hahmottaa.

PetriRouvinen E8R712127 749x500 Työelämän hurja murros
Hyvinvointi lisääntyy

”Rajussa muutoksessa on paljon positiivista. Se kohdistuu kaikkiin osaamistasoihin ja tuloluokkiin. Maailmassa saavutettavissa oleva hyvinvointi lisääntyy radikaalisti. Kakku kasvaa. Kysymys on, miten kakku jaetaan maiden välillä – siinä Suomi on vahvoilla – ja maiden sisällä. Tekninen kehitys ja globalisaatio vaikuttavat samansuuntaisesti, työmarkkinat voivat polarisoitua. Hyviä ja hyvin palkattuja töitä on enemmän, samoin ikäviä ja huonosti palkattuja töitä, mutta kehitys haastaa erityisesti nykyistä keskiluokkaa”, tutkimusjohtaja Petri Rouvinen arvioi.

Koko parisataavuotisen teollisen historian aikana on käyty kilpajuoksua työn ja teknologisen kehityksen välillä. Aina työlle on löytynyt uutta käyttöä, kun vanha tekeminen on päättynyt.

”Niin nytkin, työn sisällöt määräytyvät uudelleen ja mahdollisesti vuosityöajat hieman lyhenevät. Paras ennuste on se, että loppupeleissä kaikki on ok”, Rouvinen lohduttaa.

Työntekijöiltä ja työmarkkinoilta vaaditaan joustavuutta ja ketteryyttä aiempaa enemmän.

Mitä tekevät ekonomit 20 vuoden aikajanalla?

”Työt, mihin kauppatieteilijät valmistuvat ovat aika tavalla suojatulla puolella. Korkea, laaja-alainen ja pitkälle menevä koulutus on hyvä suoja teknisen kehityksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia vastaan. Ja elinikäisen oppimiseen täytyy radikaalisti muuttua, sehän on nykyisin vain sanonta, mutta ei todellisuutta”, Petri Rouvinen huomauttaa.

Hän lainaa Googlen ekonomistia, joka väitti, että tulevaisuuden ammatti on tilastotieteilijä. Kun datamassat räjähtävät, on kyky käsitellä datamassoja ja arviointi, mitä niillä voi tehdä ”in high demand”.

On jo myös nähty, että jollekin erittäin kapean osaamisen erikoisasiantuntijalle, joka on paras alallaan, kannattaa maksaa miljoonia, kun taas toiseksi parhaalle ei mitään. Digitaalisessa jakamisessa työ skaalautuu lavealle. Työelämän polarisaatiota ruokkii tämä supertähtitalous, josta pelialalla on esimerkkejä. Tekijä on tavallaan tekniikkaa täydentävä niukkuushyödyke, joita ei ole monta.

Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen painottaa koulutusta. Niin luokkahuone kuin luentosalikin pitää kääntää ympäri. Oppiminen demokratisoituu, kun se on globaalia ja digitaalista. Stanfordin yliopisto järjesti maailmanlaajuisen tekoälyn kurssin, jolla oli verkossa 160 000 osallistujaa. Parhaan yliopiston ykkösopiskelija oli arvioissa vasta sijalla 411.

”Digitalisointi voi muuttaa koko koulutuksen dynamiikan. Suomessa vasta haparoidaan ensi askeleita.”

CristinaAndersson E8R652627 750x500 Työelämän hurja murros

Robotit tulevat palvelualoille

Japanissa on robottitehdas, joka on aivan pimeä. Valoja ei tarvita, kun robotit valmistavat robotteja, ja ihminen käy tehtaassa vain muutaman viikon välein. Robotit tekevät varsin monia töitä teollisuudessa ja nyt ne astuvat palvelujen pariin.

Liikkeenjohdon konsulttina työskentelevä Cristina Andersson tutustui robotiikkaan tarkemmin, kun teki yhdessä dosentti Jari Kaivo-ojan kanssa kirjaa BohoBusiness – ihmiskunnan voitto koneesta.

”En vielä kolme vuotta sitten aavistanut, miten valtava trendi robotiikka on maailmalla. Se on myös EU:n keskeinen avainalue, vaikka meillä Suomessa se ei juuri näy”, hän sanoo.

Tulevaisuudentutkijat puhuvat kuudennesta aallosta. Viides aalto oli informaatioteknologia. Kuudennen aallon keskeinen tekijä on robotisaatio. Viidennessä aallossa digitoitiin kaikki, mikä voitiin digitoida, kuudennessa aallossa robotisoidaan kaikki, mikä voidaan robotisoida.

Robotikka on perinteisesti palvellut teollisuutta, joka onkin automatisoitunut. Eksponentiaalinen kasvu on menossa palvelualoilla. Ennakoidaan, että vuonna 2020 robottiteknologian kokonaismarkkina on maailmalla 190 miljardia dollaria. Tästä 80 prosenttia on erilaisia palvelurobotteja, joita on sairaaloissa, hoivakodeissa, lääkäriasemilla. Tulossa on myös kotirobottien vallankumous, nyt ainoastaan imuri kiertää huushollia.

”Hieno visio ja arvokas asia on se, että vanhat ihmiset pystyvät asumaan kauemmin kotona ja viettämään itsenäistä elämää, kun apuna on robotti”, Cristina Andersson sanoo.

Hänen mielestään Suomesta puuttuu robottien innovatiivisen käytön opetus, vaikka täällä osataan käyttää niitä teknisesti. Yksi askel käytäntöön on, kun Sastamalan koulutusyhtymässä alkaa hoiva robottiteknikko-koulutus.

”Tarvitaan myös johtamisalan koulutusta silloin, kun organisaation työvoimasta 90 prosenttia on robotteja. Ainakin silloin, kun roboteista tulee ajattelevia ja oppivia. IBM on sanonut, että heillä on neljän vuoden sisällä robotti, joka aistii kuin ihminen ja se muuttaa kaiken aistimansa digitaaliseksi tiedoksi. Tämä on hurja näkymä”, Andersson sanoo.

Tässä tapauksessa robotti pystyy oppimaan ja tekemään itse johtopäätöksiä, muuttamaan käyttäytymistään ja toimintaansa sen perusteella, mitä oppii ympäristöstä.

duunit 527 337x500 Työelämän hurja murros

Kone täydentää ihmistä

Virtuaaliset robotit ovat todellinen vallankumous. Ne tekevät sekunnin murto-osassa sen, mihin ihmisellä menee kolme kuukautta. Ne pystyvät tekemään urheilu-uutiset tulosdatasta tai laskemaan pörssi sijoitusten algoritmejä. Robottikamerat kuvasivat Sotshin olympialaisissa moitteettomasti. Lakimiehiä on korvattu roboteilla: keinoäly pystyy etsimään tausta-aineistoja ja ennakkotapauksia valtavasta tieto määrästä hetkessä.

Cristina Andersson tähdentää, että robotti ei ole sama kuin tietotekniikka. Robotti on toimija, joka muuttaa digitaalisen tiedon fyysiseksi teoksi, kuten ihminen. Se voi muuttaa myös fyysistä maailmaa digitaaliseksi.

”Ihminen on aina löytänyt uusia polkuja uusiin töihin ja näin käy tässäkin. Työ on muuttunut koko ajan raskaammasta ke vyemmäksi, ja nyt roboti saa tio muuttaa edelleen jäljellä olevia raskaita töitä kevyek si. Ihmiset tekevät töitä, joissa tarvitaan ihmisen luovuutta ja läsnäoloa. Palkkatyö vähenee, työmuodot ovat muita”, Andersson sanoo.

”Visioni on, että kone täydentää ihmistä. Koneella on koneen valta, ihmisellä ihmisen valta, näin syntyy täydentävä yhteistyö, jota on syytä alkaa kehittää myös Suomessa”, Cristina Andersson sanoo.

Ettei vain käy niin kuin vanhassa Stanley Kubrickin elokuvassa Avaruusseikkailu 2001, jossa tietokone HAL hermostui raketin astronautteihin, kapinoi ja teki omia päätöksiään.

Eniten uhattuja ammatteja

  • Puhelin- ja asiakas palvelukeskusten myyjät

  • Tallentajat

  • Valokuvatuotteiden valmistuksen prosessityöntekijät

  • Huolitsijat, tulli-
    ja laivanselvittäjät

  • Kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijat

  • Pakkaus-, pullotus-
    ja etiköintikoneiden hoitajat

  • Luokittelijat ja laaduntarkkailijat
    (ei ruuissa ja juomissa)

  • Asianajosihteerit

  • Mallit

  • Palkanlaskijat

Vähiten uhattuja ammatteja

  • Hotellinjohtajat

  • Ravitsemusalan erityisasiantuntijat

  • Opetusmenetelmien erityisasiantuntijat

  • Kuulontutkijat ja puheterapeutit

  • Sosiaalihuollon johtajat

  • Psykologit

  • Opetusalan johtajat

  • Terveydenhuollon johtajat

  • Lukion ja peruskoulun yläluokkien opettajat

  • Ylihoitajat ja osastonhoitajat

Lähde: Computerization Threatens One Third of Finnish Employment, ETLA

16.4.2014

Tulevaisuuden renessanssiyhteiskunnassa materiaalinen vaurastuminen ei ole enää tärkeää, vaan onnellisuus, sanoo tutkimusjohtaja Mika Aaltonen Aalto-yliopistosta.

Työ pitää määritellä uudelleen

Työ on tulevaisuudessakin merkityksellinen osa elämää. Itse asiassa elämä muodostuu mielekkäästä tekemisestä, ei ole erikseen työtä, vapaa-aikaa ja harrastuksia.

Tutkimusjohtaja Mika Aaltonen Aalto-yliopistosta on kirjoittanut yhdessä tanskalai – sen futurologin Rolf Jensenin kanssa kirjan The Renaissance Society, joka julkaistiin viime vuonna New Yorkissa ja tänä keväänä koreaksi käännettynä Soulissa. Kirja pohtii länsimaisen yhteiskunnan uudelleenorganisoitumista.

Mika Aaltosen lähtökohtana on tosiasia, että teollinen yhteiskunta on aikansa elänyt, julkinen sektori on kasvanut ja tappiollinen ja hiljainen sopimus, jonka varassa suomalainen keskiluokka on toiminut, on murtunut. Eli enää emme opiskele johonkin yhteen ammattiin, ole töissä yhdessä, kahdessa firmassa ja jää eläkkeelle, jonka tulo on varmaa.

Vaikka nyt hankkii koulutuksen, ei ole varmaa, saako työpaikan. Vaikka on loistava työntekijä, ei ole varmaa, pysyykö työpaikka. Eikä maailmassa ole eläkejärjestelmää, joka kestää koko ajan pidentyvän eliniän.

”Tällaisessa yhteydessä ja muutoksessa työ on suurin sopeuttava tekijä. Rajapinnoissa, joissa työ on rakentanut ja rajoittanut elämää, työn merkitys kasvaa. On liikuteltava näitä rajapintoja – opiskelee vai on töissä, on töissä tai on työtön, on töissä tai on eläkkeellä – niin että ihmiset pysyvät mukana tässä yhteiskunnassa. Työ on keskeinen sopeutumismekanismi, mutta se pitää määritellä uudelleen”, tutkimusjohtaja Mika Aaltonen sanoo.

On keksittävä keinot, miten suomalaiset yritykset pysyvät Suomessa, poikivat alihankkijayrityksiä tänne, luovat työpaikkoja, niin että veroeurot kiertävät täällä ja luovat mahdollisuuksia.

”Viime 10–20 vuoden aikana johtamisajattelu on ollut lyhyen aikavälin hyötyjen etsimistä, amerikkalaista managementia. Esimerkiksi Saksaa pitävät pystyssä sikäläiset perheyritykset, joille on luontaista pidempi aikajänne ja jotka pystyvät arvioimaan tilannetta ja tekemään päätöksiä useampien muuttujien kautta, ei ainoastaan lyhyen tähtäimen voiton kautta”, Mika Aaltonen sanoo.

Suomalainen innovaatiojärjestelmä ei ole pystynyt tuottamaan uusia isoja tai keskisuuria yrityksiä eli uusia työpaikkoja ei ole syntynyt. Aaltosen mielestä tämä mekanismi pitää arvioida uudelleen.

Kokonaisvaltainen työelämä

Renessanssiyhteiskunnassa materiaalinen vaurastuminen ei ole enää tärkeää, vaan onnellisuus. Työ on edelleen keskeisessä roolissa yksilön identiteetin muodostumisessa. Jälkiteollisessa, postmodernissa yhteiskunnassa ihmistä ei motivoi ainoastaan palkka, raha, vaan enemmän ne asiat, joista hän on kiinnostunut ja innostunut.

”Työ yhdistyy erilaisiin tavoitteisiin, joissa ihmiset voivat toteuttaa itseään ja omia arvojaan. Ihmiset haluavat elää kokonaisvaltaista elämää myös silloin, kun he ovat töissä”, Mika Aaltonen huomauttaa.

Ehkä tulevaisuuden ekonomit perustavat yrityksiä oman elämänpiirinsä liepeille.

Nythän usein oma minä pannaan naulakkoon kuin takki, kun tullaan työpaikalle. Uusi työ nivoutuu harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, elämän kokonaisuuteen. Tähän liittyy myös yhteisöllisyys, paikallisen tason organisoituminen. Eli tavat, miten pidetään huolta lapsista, vanhuksista, sairaista.

On otettava enemmän vastuuta itse, eikä odotettava, että ylhäältäpäin vero varoin hoidetaan kaikki asiat. Ihmiset ovat vähemmän sidoksissa opettajaan, pomoon, hallitukseen, virallisiin auktoriteetteihin.

”Tämä on iso henkinen muutos. Jos haluamme pitää huolta tärkeistä asioista, meidän täytyy organisoitua uudella tavalla. Länsimaissa on jo paljon merkkejä hori sontaalisesta organisoitumisesta ja asioita tapahtuu, kun ihmiset itse laittavat ne tapahtumaan”, Aaltonen huomauttaa.

Millainen on suomalainen työelämä 20 vuoden päästä?

”Rikkaampi, värikkäämpi, heterogeenisempi. Olemme aidosti tekemisissä muun maailman kanssa ja integroituneet tärkeisiin tietovirtoihin. Yhteiskuntana olemme älykkäämpi ja kansainvälisempi.”

Ekonomin työn tulevaisuus

5 turvatuinta työtä

1. HR-johtaja (0,55 %)

2. Koulutus- ja kehitysjohtaja (0,63 %)

3. Tietojärjestelmäanalyytikko (0,65 %)

4. Myyntijohtaja (1,3 %)

5. Markkinointijohtaja (1,4 %)

5 uhanalaisinta työtä

1. Vakuutusmyyjä (99 %)

2. Lainajohtaja (98 %)

3. Luottoanalyytikko (98 %)

4. Kirjanpitäjä (94 %)

5. Tilintarkastaja (94 %)

Suluissa suuntaa antava laskennallinen todennäköisyys, että työ korvataan tekniikalla seuraavan 20 vuoden aikana. Lähde: Frey ja Osborne 2013, The Future of Employment: How Susceptible are Jobs to Computerisation? University of Oxford, OMS Working Papers.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kannattaako yli viisikymppisiä kouluttaa?

Ehdottomasti kannattaa! Suomen väkiluvusta noin 1,1 miljoonaa on 50-64-vuotiaita, joista nuorimmilla on edessään vielä yli viisitoista vuotta työelämää. Suomi ei voi nousta, ellemme huolehdi näin suuren joukon kompetenssien ajantasaisuudesta.

Työelämässä on meneillään yhtä suuri murros kuin aikanaan oli öljyn tai sähkön käyttöönotto. Tylsä puurtaminen vähenee automatisaation ja robottien myötä, mikä vaikuttaa radikaalisti tapaamme tehdä työtä.

Tulevaisuuden työn sankarit

Muutosten myötä osa nykyisistä työtehtävistä katoaa markkinoilta ja kokonaan uusia töitä syntyy. Työstä tulee ajasta ja paikasta riippumatonta ja se taas asettaa suuret haasteet viestintä- ja tunneälytaidoille.

Jatkossa meidän tulee entistä enemmän ymmärtää digitalisaatiota, virtuaalista ja verkottunutta toimintatapaa sekä osata sujuvasti muuntua työtehtäviemme osaamisvaatimuksiin. Meidän on ajateltava kriittisesti sekä etsittävä tietoa ja ratkaistava ongelmia, joten tulevaisuuden työn sankareita ovat oppimis-, yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyiset yksilöt.

Työurien pidentyminen on toinen tärkeä tekijä, joka asettaa vaatimuksia kaikkien työntekijöiden osaamisen kehittämiselle. Yritykset tarvitsevat kyvykästä työvoimaa, jotta ne saavuttavat strategiset tavoitteensa. On tärkeää myös tunnistaa, mitä ja miten laajaa osaamista eri tehtävissä tarvitaan.

Parasta ennen -päivää ei ole

Kaikkien ei suinkaan tarvitse olla koodimestareita tai algoritmiakrobaatteja, mutta jokainen tarvitsee ymmärryksen siitä, miten tietojärjestelmät rakentuvat ja toimivat. Jokaisen on oltava valmis jatkuvasti haastamaan itseään ja miettimään luovasti erilaisia tapoja pitää huolta omasta osaamisestaan.

Asiantuntemuksen jatkuva päivittäminen ja uusien työkalujen toimintatapoihin tuomat muutokset synnyttänevät tarpeen nykyistä laajemmalle ja systemaattisemmalle aikuisten täydennyskoulutukselle. Ehkä työyhteisöihin syntyy tulevaisuudessa uusi, yksilöllisen osaamisen kehittäjän ja sparraajan tehtävä. Osaamisen kehittämisessä tärkeintä on oma motivaatio ja into oppia uutta. Oppimisessa ei ole ”parasta ennen” -päiväystä. Myös viisikymppinen työntekijä voi halutessaan kehittyä tietojärjestelmäguruksi.

Motivaatio ratkaisee

Jos haluaa viedä työtään uuteen suuntaan, ensisijainen vastuu on itsellä, ja tätä kehittymishalua hyvä työnantaja luonnollisesti tukee. Omat kehittymistoiveet on hyvä tuoda avoimesti esille esimiehen kanssa käytävissä kehityskeskusteluissa. Mieti siis etukäteen, millä alueella ja tavalla haluat viedä osaamistasi eteenpäin.

On hyvä muistaa, että oppimisesta vain noin 10 prosenttia tapahtuu kursseilla istumalla. Monia asioita voi oppia myös itsenäisen tekemisen kautta esimerkiksi työkierrolla tai menemällä mukaan projekteihin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, kaikkia työntekijöitä – myös viisikymppisiä – kannattaa kouluttaa työelämän uusiin osaamistarpeisiin. Kehittämisen lähtökohdaksi kannattaa mieluummin valita aito kiinnostus ja oma intohimo kuin syntymävuosi.

Marjut Hallavo
Uravalmentaja

07.12.2017
Suomen korkeakoulu -alustasta vahva pohja elinikäiselle oppimiselle

Suomessa toimii Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla 14 yliopistoa ja 23 ammattikorkeakoulua. Näistä jokainen toimii potentiaalisesti usealla paikkakunnalla, joten Suomen korkeakouluyksiköiden kartan saa näyttämään melkoiselta tilkkutäkiltä. Tämän tilkkutäkin kauhistelu on leimannut myös tänä vuonna käytävää korkeakouluvision nimellä kulkenutta keskustelua Suomen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta. Yleisesti esitetty huoli on, että hajanainen systeemi on tehoton, heikentää kilpailukykyämme ja vie korkeakouluiltamme mahdollisuuksia globaaliin menestykseen.

Entä jos saisimmekin tuon koko edellä mainitun tilkkutäkin paremmin valjastettua opiskelijoiden ja oppimisen käyttöön kansallisesti, ja samalla vahvistettua yksittäisiä korkeakouluja? Tähän ajatukseen perustuen minä ja kollegani Suomen ylioppilaskuntien liitosta ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuista ehdotimme Suomen korkeakoulu -alustamallin perustamista.  Malli sai aiemmin tällä viikolla hyvän vastaanoton Korkeakoulujohdon päivillä. Teimme päivillä käytävää keskustelua varten ehdotuksestamme tiiviin Mitä? Miksi? Miten? -koosteen.alustamalli 300x300 Suomen korkeakoulu  alustasta vahva pohja elinikäiselle oppimiselle

Alustamainen Suomen korkeakoulu ei perustuisi hallintofuusioihin korkeakoulujen välille, vaan kannustaisi niitä jokaista profiloitumaan omiin vahvuuksiinsa, keskittymään korkeaan laatuun ja tarjoamaan joustavia opiskelumahdollisuuksia ilman maantieteen ja organisaatioseinien rajoituksia. Digitaaliset oppimisympäristöt ja tekoälyn hyödyntäminen tuovat aivan uusia mahdollisuuksia opettamiseen ja oppimiseen. Olisi outoa luoda jokaiseen korkeakouluun omia digitaalisia virityksiä, kun koko kehityksen luonne viittaa toiminnan skaalautumiseen yli aikaisempien rajoitteiden. Kansallinen yhteistyö mahdollistaa mielestäni sen että olemme globaalissa mittakaavassa vahvempia, ja voimme jatkossakin tuottaa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoja ja näiden erilaiseen osaamiseen perustuvia tutkintoja.

Maailman ja työelämän nopean kehityksen vaiheessa juuri mikään ei ole varmaa, mutta se on aivan varmaa, että oppimisen tarve ei lopu koskaan. Vuosia olen kuullut juhlapuheita elinikäisen oppimisen tärkeydestä, mutta käytännössä elinikäisen oppimisen mahdollisuudet jäävät korkeakouluissa täysin perustutkintokoulutuksen varjoon. Ehdottamassamme ratkaisussa jatkuvan oppimisen mahdollisuudet nousisivat korkeakoulujen tehtäväksi siinä missä tutkintokoulutuskin.

Kauppatieteet etujoukoissa kansallisessa opetusyhteistyössä

Minulla on ollut suuri ilo olla mukana, kun kauppatieteet tänä syksynä polkaisivat käyntiin liiketoimintaosaamisen digitaalisen opintokokonaisuuden (LITO) hyvin pitkälti alustamallin hengessä. Paketissa tuotetaan 40 opintopisteen verran opintoja kaikkien Suomen kauppakorkeakoulujen voimin ja opintoja voivat suorittaa opiskelijat ympäri Suomen. Opetuksen lisäksi aktiivijoukko on joutunut tekemään pioneerityötä ratkaistessaan yhteistyöopettamisen käytäntöjä. Suomen korkeakoulu -alustamallissa tällainen työnjaon sopiminen ja yhteinen tuottaminen ei olisi poikkeus, vaan normaalia toimintaa.

Suomen korkeakoulu -alustan ajatuksessa ei ole kyse mistään rakettitieteestä. Alustamaisen mallin toteutus vaatisi kuitenkin monenlaisia päätöksiä esimerkiksi rahoituksen osalta. Toivommekin siis laajaa kommentointia ja osallistumista kaikilta asiasta kiinnostuneilta. Laitahan ihmeessä palautetta joko ihan henkilökohtaisesti tai sitten Twitterissä minulle ja alustaa kanssani ehdottaneille kollegoille (@SuviEriksson, @PirittaJ ja @NiinaJurva, käytä myös hashtagia #korkeakouluvisio).

Keskustelu jatkukoon!

Suvi Eriksson
Koulutuspolitiikan asiantuntija

01.12.2017
Itsejohtaminen vuonna 2017 – keinot ja työkalut

Itsejohtaminen on erottamaton osa tulevaisuuden työelämää. Samalla se on keino kehittää omaa viihtyvyyttämme ja tuloksellisuuttamme – nyt. Tavoitteemme vaatii avukseen työkaluja. Annan sinulle viisi itselleni tärkeintä työkalua, joilla päästä alkuun.

  1. My legacy, my purpose. Itsejohtaminen perustuu määrätietoisuuteen. Kun tiedämme täsmälleen, mitä arvoja tai tarkoitusta edistämme, voimme toimia vapaasti tämän tarkoituksen piirissä. Esimerkiksi Slushissa vapaaehtoiset voivat tehdä lähes mitä tahansa, kunhan se edistää yrittäjien elämää. Mutta mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Mistä haluat sinut muistettavan? Haluan, että määrität itsellesi yhden lauseen, joka on tavoitteenasi. Hae inspiraatiota Yhdysvaltojen suurmiehestä: Lincoln lopetti orjuuden, Kennedy pysäytti Kylmän Sodan. Kirjoita tämä lause ylös ja kysy jokaisen päivän päätteeksi itseltäsi: oletko lähempänä maalia?
  2. Eat the frog. Mark Twainin sanoin: ”Jos tehtäväsi on syödä sammakko, kannattaa se syödä heti aamulla. Jos syötävänä on kaksi sammakkoa, kannattaa aloittaa syöminen suuremmasta.” Toisin sanoen, rakenna päiväsi siten, että tehtävien tärkeys- ja suuruusjärjestys on aleneva. Aloita päivän kriittisimmästä, vaikeimmasta tehtävästä. Ihminen on tuottavuuden ja keskittymisen osalta tehokas vain pari kolme tuntia päivässä. Harkitse tarkasti, mihin nämä tunnit käytät. Kun tärkein tehtävä on ohi, siirry seuraavaksi helpompaan tehtävään. Toista tätä niin, että rentoudut viimeiset tunnit ennen nukkumaanmenoa.
  3. To-do listat. Ehdoton työkalu jokaiselle itsensä johtajalle. Miten tarkalleen näitä tulisi käyttää? Suosittelen kahden listan lähestymistapaa. Ensimmäiseen listaan laitat kaiken, mitä sinun ylipäänsä tulee elämässä tehdä: osta pyykinpesuainetta, tee kirjanpitokurssin harjoitukset, vastaa asiakkaan sähköposteihin, lähetä äidille kukkia ym. Nämä on syytä jakaa aihealueittain omiin tarpeisiin peilaten: työ, arki, harrastukset. Toinen lista taas on asioille, jotka sinun tulee tehdä juuri tänään. Tee jokaiselle päivälle oma lista, mieluiten jo edellisenä iltana. Laita listalle asiat, jotka haluat tehdä kyseisenä päivänä valmiiksi. Tärkeintä on, että jokaisessa työtehtävässä on selkeä alku- ja loppupiste. Tämä helpottaa tehtävään tarttumista ja antaa tuntuvamman tyytyväisyyden tunteen sen valmistuttua. Paljonko tällä listalla tulisi olla asioita? Jos et keksi muuta, laita jokaisen päivän listaan ainakin viisi asiaa. Kun saat ne tehtyä, voit päättää riittääkö energiasi muuhun. Joka tapauksessa olet jo onnistunut!
  4. Älypuhelimen käytön tarkoituksenmukaisuus. Puhuin edellisessä blogissani älypuhelimen kumppanuusajatuksesta. Tämä vaatii tarkoituksenmukaisuutta älypuhelimen käytössä. Tätä edistääkseni suosittelen kaikkien paitsi viestisovellusten ilmoitusten ottamista pois käytöstä kokonaan. Uusi Instagram-seuraaja, Tinder-pari tai edes uutisotsikko ei ole huomiosi arvoinen. Itsejohtaminen on autonomiaa, jonka tulee ulottua erityisesti keskittymiskykyysi. Suosittelen myös kaikkien ilmoitusäänten poistamista käytöstä. Mielestäni ainoa puhelimesta kuuluva viestiääni on soittoääni. Puhelimen lähettämät ilmoitusäänet viestivät sinulle: ”ota minut käteesi!” Keskittymiskyky on arvokkain resurssimme ärsykerikkaassa informaatioyhteiskunnassa. Se on menestyksen perusta – älä päästä siitä liian helposti irti.
  5. Two hour rule. https://medium.com/personal-growth/the-2-hour-rule-the-genius-of-einstein-darwin-and-nietzsche-applied-b276acce84c

Olemme saaneet itsellemme suunnan, päämäärän ja työkalut sinne etenemiseen. Mutta miten voimme tarkistaa kulkemamme taipaleen oikeellisuuden? Reflektoimalla! Tähän suosittelen työkaluksi Zat Ranan blogissaan esittelemää kahden tunnin sääntöä. Käytä kerran viikossa kaksi tuntia aikaasi reflektoivaan ajatteluun. Toisin sanoen sulje itsesi tyhjään huoneeseen ilman häiriötekijöitä (puhelin, tietokone, kirjat ym.). Ota mukaan kynä sekä paperia ja pohdi elämääsi parin tunnin verran. Alkuun pääset blogissa olevilla kysymyksillä kuten ”olenko tyytyväinen tämän hetkiseen työn ja vapaa-ajan tasapainoon, haluaisinko muuttaa jotain?” Tärkeintä antia on kuitenkin ajatusten vapaajuoksun tuottamat hedelmät. Kenties löydät itsestäsi jotain ihan uutta – minä löysin.

Itsejohtaminen on yksinkertaista, muttei helppoa. Näillä eväillä pääset alkuun, jonka jälkeen löydät ne omat tärkeimmät keinot. Mikäli jäit kaipaamaan lisää mieltä avartavaa kirjallisuutta, haluan jättää sinulle kolme aihepiirin teosta.

Kirjallisuutta

  • Reinventing organizations – Frederic Laloux, itsejohtamisen kasvava tarve yhteiskunnassa
  • The New SuperLeaderships – Charles Manz, Henry Sims, keinoja itsejohtamisen luomiseen organisaatiossa
  • The Seven Habits of Highly Effective People – Stephen Covey, työkaluja omaan itsejohtamiseen

Antti Poikolainen

Lue myös edellinen blogini itsejohtamisesta

Kirjoittaja on 4. vuoden yrityksen johtamisen opiskelija Tampereen yliopistossa. Opintojen ohella hän toimii ainejärjestönsä Boomi ry:n puheenjohtajana.

24.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013