( Työelämä )

Uljas uusi työ

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Roope Permanto, Vesa Tyni, Nea Ilmevalta, IStockphoto
  • Sitran Mikko Kesän mukaan tällä hetkellä työmarkkinoilla työntekijöiden osaaminen ja työnantajan tarve eivät kohtaa.
  • "Sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja pitäisi opettaa jo peruskoulussa", sanoo Sitran asiantuntija Henna Keränen.
  • "Näyttäisi siltä, että digitalisaatio tuottaa 2,5 työpaikkaa jokaista menetettyä kohtaan", toteaa tulevaisuudentutkija Ilkka Halava.
  • Suomen Ekonomien uravalmentaja Taija Keskinen arvioi, että vielä muutama vuosi sitten puoli vuotta oli pitkä aika ekonomille hakea töitä, mutta nyt kaksi vuotta on jo ihan tyypillistä hyvällekin osaajalle.
Työelämän muuttuessa monen on vaikea pysyä kelkassa – eikä tilannetta helpota talouden takkuilu. Ongelmat on kuitenkin mahdollista ratkaista.

Organisaatioiden sisällä tapahtuu paraikaa valtavia muutoksia, vaikka työmarkkina näyttää pintapuolisesti pysyneen melko samanlaisena.

”Työelämä muuttuu ripeään tahtiin”, sanoo tulevaisuudentutkija Ilkka Halava.

”Esimerkiksi Kansaneläkelaitos digitalisoi 14 miljoonaa korvaushakemuskäsittelyä viime vuonna, minkä vuoksi prosessit muuttuivat hyvin toisenlaisiksi ja vanhoja tehtäviä korvattiin uusilla.”

Digitalisaatio ja globalisaatio muuttavat yrityksien ja organisaatioiden työvoiman tarvetta. Osa työntekijöistä voi siirtyä työpaikkojen sisällä uusiin tehtäviin. Kun tietynlaisen osaamisen tarve vähenee, jotkut jäävät työttömiksi.

Uudelle osaamiselle on puolestaan kysyntää. Osaamisen suhteen muuntautumistarpeet voivat olla niin suuria, että omaa henkilöstöä ei kouluteta uusiin tehtäviin, vaan etsitään aivan uutta väkeä.

Toinen suuri työelämän muutos on se, että markkinoihin reagoidaan entistä nopeammin.

”Kun teollisuudessa tai palveluissa kysyntä nousee tai laskee, niin se näkyy nopeasti työn kysynnän ja tarjonnan vaihteluissa”, sanoo Sitran vanhempi neuvonantaja Mikko Kesä.

”Toimintaa sopeutetaan entistä nopeammin, ja toisaalta taas työvoimaa lisätään nopeammin.”

Kesän mukaan työelämän muutos näkyy tilastoissa vielä melko vähän ja sekin lähinnä työttömyytenä.

Se, että muutos ei näy tilastoissa, ei johdu siitä, että työelämä ei olisi muuttunut.

”Tilastointikäytännöt eivät pysy kovin hyvin muutoksen perässä. Niissä kysytään samoja asioita, joita on kysytty 20 vuotta sitten, joten ne eivät pysty riittävästi todistamaan sitä muutosta, joka on käynnissä”, Kesä selittää.

Kesän mielestä olisi tärkeää monipuolistaa menetelmiä, joilla mitataan työelämämuutoksia, ja syventää moniäänistä keskustelua aiheesta.

Kohtaanto-ongelma

Nopeatempoisille työmarkkinoille muodostuu entistä helpommin kohtaanto-ongelma, mikä tarkoittaa, että työntekijöiden osaaminen ja työnantajien tarve eivät kohtaa.

”Suomen työmarkkina on liian hidas reagoimaan muutoksiin. Iso osa rakenteellista työttömyyttä johtuu kohtaanto-ongelmasta. Työvoima on väärillä paikkakunnilla eikä liiku”, Kesä sanoo.

Kun asiaa katsoo yksilön kannalta, niin kouluttautuminen on hidas prosessi. Samoin jollekin paikkakunnalle asettuminen. Kun esimerkiksi asunto on hankittu ja puolisolla on oma työpaikkansa, siitä ei liikahdeta aivan käden käänteessä uudelle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea.

Yhteiskunnalla olisi mahdollisuus puuttua kohtaanto-ongelmaan muun muassa poliittisilla ratkaisuilla. Sitran asiantuntijan Henna Keräsen mielestä suomalaista asuntopolitiikkaa pitäisi ohjata työelämän tarpeita ja kaupungistumiskehitystä vastaavaksi.

”Pääkaupunkiseudulle pitäisi nopeasti saada lisää asuntoja. Esimerkiksi nyt matalammin palkatut alat kärsivät kohtaanto-ongelmasta, koska asumiskustannukset ovat liiat korkeat palkkaan nähden”, Keränen sanoo.

Hän myös kiinnittää huomiota työmatkakulujen verovähennysoikeuteen, jota on viime aikoina vähennetty.

”Suunta on väärä, koska pitäisi päinvastoin kannustaa, että ihmiset liikkuisivat entistä enemmän työn perässä”, Keränen sanoo.

Ekonomit muutoksessa

Kun työelämän mannerlaatat ovat liikekannalla ja talous ei ole lähtenyt kasvu-uralle, niin tilanne näkyy myös yt-neuvotteluina ja irtisanomisina.

Työmarkkinoilla oleva kysynnän ja tarjonnan mekanismi tuntuu julmalta. Ne, jotka pystyvät muuttumaan, saavat töitä. Ne, jotka eivät, jäävät työttömiksi.

Kun talouskasvu jälleen virkistyy, niin työelämä ei palaa entisiin uomiinsa. Digitalisaatio ja globalisaatio eivät ota takapakkia. Töitä siis riittää, mutta kysyntä muuttuu.

Myöskään ekonomit eivät ole selvinneet ilman työelämän muutoksen negatiivisia vaikutuksia. Suomen Ekonomien uravalmentaja Taija Keskinen kertoo, että hänen asiakkaissaan kahtiajakoisuus on noussut valitettavan isoon rooliin etenkin nyt, kun taloudellinen tilanne ei ole ollut suotuisa.

”Osalla on useita vaihtoehtoja osaamisen tai esimerkiksi halutun työskentelytyylin vuoksi. Heillä on positiivinen ongelma, minne lähtisi, koska työtarjouksia tulee useammasta suunnasta. Sitten on heitä, jotka eivät löydä paikkaansa työelämässä”, Keskinen kertoo.

Yt-neuvottelut ja irtisanomiset näkyvät uravalmentajan asiakaskannassa entistä enemmän. Keskisen mukaan työnhakijoiden joukossa on paljon sellaisia, joilla on huikea CV ja takana paljon monenlaista työkokemusta ja osaamista, mutta sille ei ole enää riittävästi kysyntää.

Myös ekonomien työttömyysjaksot ovat pidentyneet. Talouskriisin iskettyä akateeminen työttömyys iski ensin muun muassa insinööreihin, mutta koskee nyt jo ekonomejakin.

”Vielä muutamia vuosia sitten puoli vuotta oli pitkä aika ekonomille hakea töitä, mutta nyt kaksi vuotta on jo ihan tyypillistä hyvällekin osaajalle”, Keskinen summaa.

Uravalmentajan näkökulmasta yllättävää on ollut se, kuinka nopeasti digitalisaation myötä työelämän vaatimukset ovat muuttuneet.

”Joidenkin ekonomien kohdalla on voinut käydä niin, että yksilö ei ole osannut varautua muutokseen ja ennakoiden päivittänyt osaamistaan. Toiset taas ovat olleet ehkä tietoisempia siitä ja osanneet valmistautua digitalisaatioon”, Keskinen pohtii.

Sitran Mikko Kesän mukaan on yleistä, että hyvissä työtehtävissä, joissa ansaitaan ja voidaan hyvin, ei välttämättä haluta varautua seuraavaan muutokseen.

”Korkean osaamisen sopeutustilanteessa hyvään asemaan päässyt henkilö ei ole välttämättä halunnut uskoa siihen, että muutos yltää hänen tasolleen”, Kesä selittää.

”Sitten kun tulee irtisanominen, voi olla vaikea esimerkiksi kouluttautua uudelleen.”

Sekä yksilön että yhteiskunnan olisi hyvä ennakoida kohtaanto-ongelmaa etukäteen. Yhteiskunnalle on valtava kustannus, kun korkeasti koulutetut ihmiset jäävät työttömiksi ja joutuvat olemaan pitkiä aikoja työttöminä.

Kesän mielestä uusiin työelämän haasteisiin, kuten uran vaihtamiseen, kannattaisi ryhtyä mieluummin silloin, kun on turvallisessa työssä ja vahvoilla, kuin vasta pakkoraossa ja epävarmassa tilanteessa, jolloin matto on lähtemässä jalkojen alta.

Ratkaisuja ongelmiin

Kun tarjolla on paljon taitavia työntekijöitä, työn saaminen voi jäädä ikävästi kiinni jostain pikkuseikasta. Uravalmentaja Keskisen mukaan työnhakutaidoissa on mahdollisuus kehittyä hyväksi.

”Työnhaussa täytyy tuoda oma osaaminen esille. Ihmisen on hyvä osata tunnistaa omaa osaamistaan ja markkinoida sitä”, Keskinen kertoo.

Hänen mukaansa suurimmalta osalta työtä hakevista ekonomeista löytyy kyllä osaamista, joten tilanne ei ole lainkaan toivoton.

Useat uravalmennuksen asiakkaat näkevät osaamisensa paljon kapeampana kuin se todellisuudessa on. Uravalmentajan tehtävänä on auttaa asiakastaan ymmärtämään, että osaamista on kaikki kertynyt kokemus, tiedot ja taidot – myös sellainen joka on kertynyt vaikkapa harrastuksista tai perhe-elämästä.

On myös tärkeää löytää kanava, jota kautta haluamallaan alalla on mahdollisuus työllistyä. Sitran kyselytutkimuksen mukaan vain noin neljännes työllistyy perinteisellä tyylillä eli hakemalla avoinna olevaa työpaikkaa. Suuri osa työllistyy muun muassa lähestymällä itse työnantajaa tai omien verkostojen kautta.

Verkostot ja digitaaliset kanavat ovat muodostuneet entistä tärkeämmiksi rekrytointikanaviksi.

Myös Sitran Henna Keränen kannustaa tunnistamaan omat vahvuutensa ja pitämään niitä rohkeasti esillä. Verkostoituminen on tärkeää työnsaannissa, vaikka edelleen melko harva kiinnittää siihen riittävästi huomiota.

”Kyselytutkimuksessa myös selvisi, että vain kuusi prosenttia pitää verkostoitumistaitojaan vahvana. Se on hälyttävää. Samaan aikaan 70 prosenttia uskoo, että tulevaisuudessa verkostoitumistaitoja tarvitaan yhä enemmän”, Keränen sanoo.

Etenkin ekonomiksi opiskelevia Keränen kehottaa ottamaan monipuolisesti kontaktia yrityksiin ja eri alojen ihmisiin jo opiskeluaikana.

Yrittämällä työtä

Kun työelämä ei tarjoa koulutuksen jälkeen turvallista eläkevirkaa, moni tarttuu yrittäjyyden suomaan työskentelymahdollisuuteen.

”Itsensä työllistävien määrä on kasvanut parissakymmenessä vuodessa 40 000:lla”, Sitran Keränen sanoo.

Osa kokee yrittäjyyden omaksi jutukseen. Toiset puolestaan ajautuvat yrittäjyyteen. Kolmansien kohdalla voidaan puhua pakkoyrittäjyydestä.

”Mutta enemmistö itsensä työllistävistä toimii omasta halustaan”, Keränen sanoo.

Työvoiman kysynnän vähäisyyden vuoksi monet ovat valinneet yrittäjyyden, koska ovat todenneet sen vievän nopeammin myös vakituiseen työpaikkaan.

”Yrittäjyys voi olla keino saada jalka oven väliin ja nopeuttaa myös työsuhteisen työn saantia”, Sitran Mikko Kesä selittää.

Paljon puhutussa pakkoyrittäjyydessä asetelma on usein sellainen, että työnantaja haluaa pitää mahdollisimman pienet sitoutumisvelvollisuudet suhteessa työntekijään.

”Pakkoyrittäjyydessä on kyse tilanteesta, jossa olemassa olevaa työsuhdetta ollaan siirtämässä vastentahtoisesti yrittäjämuotoiseksi”, Kesä huomauttaa.

Hänen mukaansa pakkoyrittäjyyttä ei ole se, että hakee töitä ja samalla työllistää itsensä esimerkiksi toiminimellä.

”Se puolestaan voi olla vaihtoehto työttömyydelle”, Kesä sanoo.

Myös ekonomien urapalvelun Keskinen sanoo, että itsensä työllistäminen ja yrittäjyys parhaimmillaan edistävät henkilön työllistymistä tulevaisuudessa.

”Vaikka yritys ei ottaisikaan tuulta siipiensä alle, niin henkilöllä on osoittaa työnantajalle tai rekrytoijalle, että hänellä on aitoa kiinnostusta hyödyntää osaamistaan”, Keskinen sanoo.

”Motivoitumista voi toki osoittaa myös opiskelu, vapaaehtoistoiminta tai blogikirjoittelu.”

Kohti ääretöntä ja sen yli

Jatkuvassa murroksessa eläminen tarkoittaa, että koko ajan täytyy olla valmis tulevaan. Se koskee työntekijää, työnantajia, koulutusjärjestelmää ja koko yhteiskuntaa. Mutta mitä kohti ollaan menossa?

Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan mukaan työ suoristuu ja prosessit suoraviivaistuvat. Teollisessa tuotannossa tapahtuu mielenkiintoisia asioita, kuten se, että joiltakin osin tuotanto on palaamassa Aasiasta takaisin.

”Hyvä esimerkki on Adidas, joka toi tehtaansa Kiinasta takaisin Eurooppaan, ei mihinkään halpamaahan, vaan Saksaan”, Halava sanoo.

”Adidas onnistui automatisoimaan vaatevalmistuksen, jota on pidetty hyvin haasteellisena.”

Teollisuustuotannoissa robotit ovat entistä keskeisemmässä roolissa. Monilla aloilla tuotannossa olevien tehdastyöntekijöiden tarve vähenee radikaalisti.

”Vaikka ekonomi voi ajatella, ettei tuotannollisen työn suoraviivaistuminen koske sinänsä häntä, niin vaikutukset kuitenkin heijastuvat. Jos isolla tehtaalla on lopulta töissä vain pari ihmistä, niin siellä ei esimerkiksi käydä kehityskeskusteluja ja henkilöstövalmennuksia tai järjestetä tyky-päiviä”, Halava sanoo.

Hän uskoo, että tulevaisuudessa ihmiskunta tulee käyttämään huomattavasti vähemmän aikaa tuotannolliseen työhön. Ilmiön seurauksia työelämään ei ole ymmärretty riittävän hyvin.

Digitalisaatio ja robotisaatio eivät tee ihmisten tekemää työtä tarpeettomaksi, vaan ne muuttavat työn kysyntää. Vanhoja työpaikkoja kuolee ja uusia syntyy tilalle.

”Näyttäisi siltä, että digitalisaatio tuottaa 2,5 työpaikkaa jokaista menetettyä kohtaan. Lisää työtä tuottaa muun muassa kompleksisuuden kasvu ja tuotteiden pidemmälle viety räätälöinti kuluttajille”, Halava arvioi.

Valmiin maailman syndrooma

”Koska Suomi on maailman koulutetuin kansa, olisi häkellyttävää, jos meillä olisi huono tilanne suhteessa digitalisaatioon”, Halava sanoo.

Hänen mukaansa koulut ovat täynnä digitaalisia laitteita (ja teknisissä valmiuksissa olemme Euroopan ykkönen), mutta olemme samalla Euroopan huonoimpia käyttämään niitä.

”Varsinkin meillä yli 50-vuotiailla on valmiin maailman syndrooma. Meillä on moni asia oikein hyvin, joten jarrutamme neljällä raajalla ja haluamme, että maailma jäisi juuri tällaiseksi kuin se nyt on.”

Halava ei kuitenkaan epäile, etteikö paikalleen jämähtämisestä olisi mahdollista päästä eroon. Jos ajattelutapaa muutetaan, suomalaisilla on kaikki mahdollisuudet jatkaa menestystarinaansa. Valintoja täytyy tehdä tulevaisuuden ehdoilla, ei menneisyyden.

”Vanhempi sukupolvi ei voi pitää kiinni valmiin maailman ideasta ja kieltäytyä katsomasta tulevaan”, Halava sanoo.

Digitalisaatiosta on tullut haaste koko yhteiskunnalle, koska sille ei ole haluttu antaa sitä arvoa, joka sille kuuluu. Monet ovat pitäneet sitä nuorten ohimenevänä villityksenä. Halavan mukaan kyse voi olla auktoriteettiaseman menettämisen pelosta.

”Koska itse ei olla osattu digitaalisia taitoja, on haluttu vähätellä niiden merkitystä. On suojeltu auktoriteettia, koska esimerkiksi kouluissa oppilaat ovat yksinkertaisesti parempia digitaalisten laitteiden kanssa kuin opettajat.”

Hänen mukaansa ilmiö selittää myös sen, että aika moni yli viisikymppinen ei ole viitsinyt paneutua digitalisaatioon ja joutuu nyt miettimään, mitä tapahtuu hänelle ja hänen työlleen seuraavan kymmenen vuoden aikana.

”En kuitenkaan yhtään epäile ihmisten ongelmanratkaisukykyä, mutta niin kauan kuin ongelmia ei tunnisteta eikä tunnusteta, niitä ei voi myöskään ratkaista”, Halava sanoo.

Uudet taidot

Uudistuneessa työelämässä puhutaan 2000-luvun taidoista, joita ovat muun muassa empatia-, vuorovaikutus- ja verkostoitumistaidot. Niiden lanseeraaminen tuppisuiden insinööri-Suomeen on vasta alkutaipaleella.

”Sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja pitäisi opettaa jo peruskoulussa”, Henna Keränen sanoo.

”Jos niitä aletaan opettaa vasta korkeakoulussa, niin silloin on liian myöhäistä.”

Suomi on pärjännyt loistavasti PISA-tutkimuksissa, joissa arvioidaan nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Keräsen mielestä PISA-tulokset ovat Suomelle hieno vientimahdollisuuksia tarjoava mittari, mutta suomalaisten pitäisi kiinnittää koulutuksessa nykyistä enemmän huomiota sosiaalisiin taitoihin, koska ne ovat valttia tulevaisuuden työelämässä.

”Muut Pohjoismaat eivät ole pärjänneet PISA-arvioinneissa yhtä hyvin kuin Suomi, mutta ei niillä kuitenkaan kauhean huonosti näytä menevän”, Keränen sanoo.

Sitran Mikko Kesä huomauttaa, että jos jokin työ vaatii äärimmäistä tehokkuutta, kannattaa etsiä tekijäksi mieluummin kone kuin ihminen.

”Ja jos työ vaatii äärimmäistä tietoa, niin kehitetään mieluummin keinoäly tekemään se. Ihminen puolestaan keskittyy moninaisiin emotionaalisiin ja empaattisiin taitoihin, joissa tarvitaan huomattavasti laajempaa osaamista kuin pelkkää tiettyyn äärimmäisyyteen keskittymistä”, Kesä uskoo.

Henna Keräsen mukaan ekonomien tehtävistä esimerkiksi kirjanpito ja laskentatoimi ovat monella tasolla automatisoitavissa, koska koneet tekevät useat tehtävät nopeammin ja luotettavammin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ihminen jäisi vaille tehtävää.

”Ihminen on korvaamaton tiedon selittämisessä, sen kommunikoimisessa asiakkaalle ja muissa vuorovaikutustehtävissä. On jo tutkittu, että ne, joilla on hyvät vuorovaikutustaidot, tienaavat muita paremmin”, Keränen sanoo.

14.9.2016

5 vinkkiä työelämään

Aseta tavoite

Tarkasti määritetty tavoite tai summittaisempi suunta. Kun tavoite on olemassa, mieli ohjaa huomaamaan siihen liittyvät signaalit.

Tule näkyväksi

Hyödynnä verkon mahdollisuudet tehdä kokemuksesi, osaamisesi ja näkemyksesi näkyviksi.

Tartu tilaisuuteen

Älä sulje pois ideaa tai ehdotusta, joka tuntuu ensin vieraalta. Mieti, miten tämä voi viedä sinua kohti tavoitettasi. Ole rohkea.

Ole valppaana

Seuraa mediaa, tutustu uusiin ihmisiin, mene uusiin paikkoihin ja keskustele tuttujen kanssa uudella tavalla. Kun pidät silmät ja korvat auki, voit löytää mahdollisuuksia, jotka jäävät muilta huomaamatta.

Kehity ja kehitä

Kehitä ammattitaitoasi, opiskele uutta ja edistä myös muiden kehittymistä aina, kun voit.

Vinkit antoi Suomen Ekonomien uravalmentaja Arja Parpala.

Tulevaisuuden työelämää tutkitaan

Tulevaisuuden työelämä kiinnostaa ja sitä tutkitaan aktiivisesti. Professori Roope Uusitalon johtama Osaaminen, koulutus ja tulevaisuuden työelämä -hanke on yksi Strategisen tutkimuksen neuvoston valitsemasta 14 konsortiosta, joille on annettu kolmivuotinen rahoitus.

Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittäviä ja korkeatasoisia tutkimuksia, jotka etsivät konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin. Uusitalon johtamassa hankkeessa selvitetään muun muassa, mitkä ovat tulevaisuuden työelämän avaintaidot, mitä taitoja puuttuu ryhmiltä, joilla on vaikeuksia sopeutua työelämän muutoksiin ja millaisella koulutuspolitiikalla avaintaitojen hankkimista voitaisiin edistää.

Kaikkien konsortioiden rahoitukseen käytetään yhteensä 50,2 miljoonaa euroa vuosina 2016–2019.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013