( Työelämä )

Uljas uusi työ

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Roope Permanto, Vesa Tyni, Nea Ilmevalta, IStockphoto
  • Sitran Mikko Kesän mukaan tällä hetkellä työmarkkinoilla työntekijöiden osaaminen ja työnantajan tarve eivät kohtaa.
  • "Sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja pitäisi opettaa jo peruskoulussa", sanoo Sitran asiantuntija Henna Keränen.
  • "Näyttäisi siltä, että digitalisaatio tuottaa 2,5 työpaikkaa jokaista menetettyä kohtaan", toteaa tulevaisuudentutkija Ilkka Halava.
  • Suomen Ekonomien uravalmentaja Taija Keskinen arvioi, että vielä muutama vuosi sitten puoli vuotta oli pitkä aika ekonomille hakea töitä, mutta nyt kaksi vuotta on jo ihan tyypillistä hyvällekin osaajalle.
Työelämän muuttuessa monen on vaikea pysyä kelkassa – eikä tilannetta helpota talouden takkuilu. Ongelmat on kuitenkin mahdollista ratkaista.

Organisaatioiden sisällä tapahtuu paraikaa valtavia muutoksia, vaikka työmarkkina näyttää pintapuolisesti pysyneen melko samanlaisena.

”Työelämä muuttuu ripeään tahtiin”, sanoo tulevaisuudentutkija Ilkka Halava.

”Esimerkiksi Kansaneläkelaitos digitalisoi 14 miljoonaa korvaushakemuskäsittelyä viime vuonna, minkä vuoksi prosessit muuttuivat hyvin toisenlaisiksi ja vanhoja tehtäviä korvattiin uusilla.”

Digitalisaatio ja globalisaatio muuttavat yrityksien ja organisaatioiden työvoiman tarvetta. Osa työntekijöistä voi siirtyä työpaikkojen sisällä uusiin tehtäviin. Kun tietynlaisen osaamisen tarve vähenee, jotkut jäävät työttömiksi.

Uudelle osaamiselle on puolestaan kysyntää. Osaamisen suhteen muuntautumistarpeet voivat olla niin suuria, että omaa henkilöstöä ei kouluteta uusiin tehtäviin, vaan etsitään aivan uutta väkeä.

Toinen suuri työelämän muutos on se, että markkinoihin reagoidaan entistä nopeammin.

”Kun teollisuudessa tai palveluissa kysyntä nousee tai laskee, niin se näkyy nopeasti työn kysynnän ja tarjonnan vaihteluissa”, sanoo Sitran vanhempi neuvonantaja Mikko Kesä.

”Toimintaa sopeutetaan entistä nopeammin, ja toisaalta taas työvoimaa lisätään nopeammin.”

Kesän mukaan työelämän muutos näkyy tilastoissa vielä melko vähän ja sekin lähinnä työttömyytenä.

Se, että muutos ei näy tilastoissa, ei johdu siitä, että työelämä ei olisi muuttunut.

”Tilastointikäytännöt eivät pysy kovin hyvin muutoksen perässä. Niissä kysytään samoja asioita, joita on kysytty 20 vuotta sitten, joten ne eivät pysty riittävästi todistamaan sitä muutosta, joka on käynnissä”, Kesä selittää.

Kesän mielestä olisi tärkeää monipuolistaa menetelmiä, joilla mitataan työelämämuutoksia, ja syventää moniäänistä keskustelua aiheesta.

Kohtaanto-ongelma

Nopeatempoisille työmarkkinoille muodostuu entistä helpommin kohtaanto-ongelma, mikä tarkoittaa, että työntekijöiden osaaminen ja työnantajien tarve eivät kohtaa.

”Suomen työmarkkina on liian hidas reagoimaan muutoksiin. Iso osa rakenteellista työttömyyttä johtuu kohtaanto-ongelmasta. Työvoima on väärillä paikkakunnilla eikä liiku”, Kesä sanoo.

Kun asiaa katsoo yksilön kannalta, niin kouluttautuminen on hidas prosessi. Samoin jollekin paikkakunnalle asettuminen. Kun esimerkiksi asunto on hankittu ja puolisolla on oma työpaikkansa, siitä ei liikahdeta aivan käden käänteessä uudelle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea.

Yhteiskunnalla olisi mahdollisuus puuttua kohtaanto-ongelmaan muun muassa poliittisilla ratkaisuilla. Sitran asiantuntijan Henna Keräsen mielestä suomalaista asuntopolitiikkaa pitäisi ohjata työelämän tarpeita ja kaupungistumiskehitystä vastaavaksi.

”Pääkaupunkiseudulle pitäisi nopeasti saada lisää asuntoja. Esimerkiksi nyt matalammin palkatut alat kärsivät kohtaanto-ongelmasta, koska asumiskustannukset ovat liiat korkeat palkkaan nähden”, Keränen sanoo.

Hän myös kiinnittää huomiota työmatkakulujen verovähennysoikeuteen, jota on viime aikoina vähennetty.

”Suunta on väärä, koska pitäisi päinvastoin kannustaa, että ihmiset liikkuisivat entistä enemmän työn perässä”, Keränen sanoo.

Ekonomit muutoksessa

Kun työelämän mannerlaatat ovat liikekannalla ja talous ei ole lähtenyt kasvu-uralle, niin tilanne näkyy myös yt-neuvotteluina ja irtisanomisina.

Työmarkkinoilla oleva kysynnän ja tarjonnan mekanismi tuntuu julmalta. Ne, jotka pystyvät muuttumaan, saavat töitä. Ne, jotka eivät, jäävät työttömiksi.

Kun talouskasvu jälleen virkistyy, niin työelämä ei palaa entisiin uomiinsa. Digitalisaatio ja globalisaatio eivät ota takapakkia. Töitä siis riittää, mutta kysyntä muuttuu.

Myöskään ekonomit eivät ole selvinneet ilman työelämän muutoksen negatiivisia vaikutuksia. Suomen Ekonomien uravalmentaja Taija Keskinen kertoo, että hänen asiakkaissaan kahtiajakoisuus on noussut valitettavan isoon rooliin etenkin nyt, kun taloudellinen tilanne ei ole ollut suotuisa.

”Osalla on useita vaihtoehtoja osaamisen tai esimerkiksi halutun työskentelytyylin vuoksi. Heillä on positiivinen ongelma, minne lähtisi, koska työtarjouksia tulee useammasta suunnasta. Sitten on heitä, jotka eivät löydä paikkaansa työelämässä”, Keskinen kertoo.

Yt-neuvottelut ja irtisanomiset näkyvät uravalmentajan asiakaskannassa entistä enemmän. Keskisen mukaan työnhakijoiden joukossa on paljon sellaisia, joilla on huikea CV ja takana paljon monenlaista työkokemusta ja osaamista, mutta sille ei ole enää riittävästi kysyntää.

Myös ekonomien työttömyysjaksot ovat pidentyneet. Talouskriisin iskettyä akateeminen työttömyys iski ensin muun muassa insinööreihin, mutta koskee nyt jo ekonomejakin.

”Vielä muutamia vuosia sitten puoli vuotta oli pitkä aika ekonomille hakea töitä, mutta nyt kaksi vuotta on jo ihan tyypillistä hyvällekin osaajalle”, Keskinen summaa.

Uravalmentajan näkökulmasta yllättävää on ollut se, kuinka nopeasti digitalisaation myötä työelämän vaatimukset ovat muuttuneet.

”Joidenkin ekonomien kohdalla on voinut käydä niin, että yksilö ei ole osannut varautua muutokseen ja ennakoiden päivittänyt osaamistaan. Toiset taas ovat olleet ehkä tietoisempia siitä ja osanneet valmistautua digitalisaatioon”, Keskinen pohtii.

Sitran Mikko Kesän mukaan on yleistä, että hyvissä työtehtävissä, joissa ansaitaan ja voidaan hyvin, ei välttämättä haluta varautua seuraavaan muutokseen.

”Korkean osaamisen sopeutustilanteessa hyvään asemaan päässyt henkilö ei ole välttämättä halunnut uskoa siihen, että muutos yltää hänen tasolleen”, Kesä selittää.

”Sitten kun tulee irtisanominen, voi olla vaikea esimerkiksi kouluttautua uudelleen.”

Sekä yksilön että yhteiskunnan olisi hyvä ennakoida kohtaanto-ongelmaa etukäteen. Yhteiskunnalle on valtava kustannus, kun korkeasti koulutetut ihmiset jäävät työttömiksi ja joutuvat olemaan pitkiä aikoja työttöminä.

Kesän mielestä uusiin työelämän haasteisiin, kuten uran vaihtamiseen, kannattaisi ryhtyä mieluummin silloin, kun on turvallisessa työssä ja vahvoilla, kuin vasta pakkoraossa ja epävarmassa tilanteessa, jolloin matto on lähtemässä jalkojen alta.

Ratkaisuja ongelmiin

Kun tarjolla on paljon taitavia työntekijöitä, työn saaminen voi jäädä ikävästi kiinni jostain pikkuseikasta. Uravalmentaja Keskisen mukaan työnhakutaidoissa on mahdollisuus kehittyä hyväksi.

”Työnhaussa täytyy tuoda oma osaaminen esille. Ihmisen on hyvä osata tunnistaa omaa osaamistaan ja markkinoida sitä”, Keskinen kertoo.

Hänen mukaansa suurimmalta osalta työtä hakevista ekonomeista löytyy kyllä osaamista, joten tilanne ei ole lainkaan toivoton.

Useat uravalmennuksen asiakkaat näkevät osaamisensa paljon kapeampana kuin se todellisuudessa on. Uravalmentajan tehtävänä on auttaa asiakastaan ymmärtämään, että osaamista on kaikki kertynyt kokemus, tiedot ja taidot – myös sellainen joka on kertynyt vaikkapa harrastuksista tai perhe-elämästä.

On myös tärkeää löytää kanava, jota kautta haluamallaan alalla on mahdollisuus työllistyä. Sitran kyselytutkimuksen mukaan vain noin neljännes työllistyy perinteisellä tyylillä eli hakemalla avoinna olevaa työpaikkaa. Suuri osa työllistyy muun muassa lähestymällä itse työnantajaa tai omien verkostojen kautta.

Verkostot ja digitaaliset kanavat ovat muodostuneet entistä tärkeämmiksi rekrytointikanaviksi.

Myös Sitran Henna Keränen kannustaa tunnistamaan omat vahvuutensa ja pitämään niitä rohkeasti esillä. Verkostoituminen on tärkeää työnsaannissa, vaikka edelleen melko harva kiinnittää siihen riittävästi huomiota.

”Kyselytutkimuksessa myös selvisi, että vain kuusi prosenttia pitää verkostoitumistaitojaan vahvana. Se on hälyttävää. Samaan aikaan 70 prosenttia uskoo, että tulevaisuudessa verkostoitumistaitoja tarvitaan yhä enemmän”, Keränen sanoo.

Etenkin ekonomiksi opiskelevia Keränen kehottaa ottamaan monipuolisesti kontaktia yrityksiin ja eri alojen ihmisiin jo opiskeluaikana.

Yrittämällä työtä

Kun työelämä ei tarjoa koulutuksen jälkeen turvallista eläkevirkaa, moni tarttuu yrittäjyyden suomaan työskentelymahdollisuuteen.

”Itsensä työllistävien määrä on kasvanut parissakymmenessä vuodessa 40 000:lla”, Sitran Keränen sanoo.

Osa kokee yrittäjyyden omaksi jutukseen. Toiset puolestaan ajautuvat yrittäjyyteen. Kolmansien kohdalla voidaan puhua pakkoyrittäjyydestä.

”Mutta enemmistö itsensä työllistävistä toimii omasta halustaan”, Keränen sanoo.

Työvoiman kysynnän vähäisyyden vuoksi monet ovat valinneet yrittäjyyden, koska ovat todenneet sen vievän nopeammin myös vakituiseen työpaikkaan.

”Yrittäjyys voi olla keino saada jalka oven väliin ja nopeuttaa myös työsuhteisen työn saantia”, Sitran Mikko Kesä selittää.

Paljon puhutussa pakkoyrittäjyydessä asetelma on usein sellainen, että työnantaja haluaa pitää mahdollisimman pienet sitoutumisvelvollisuudet suhteessa työntekijään.

”Pakkoyrittäjyydessä on kyse tilanteesta, jossa olemassa olevaa työsuhdetta ollaan siirtämässä vastentahtoisesti yrittäjämuotoiseksi”, Kesä huomauttaa.

Hänen mukaansa pakkoyrittäjyyttä ei ole se, että hakee töitä ja samalla työllistää itsensä esimerkiksi toiminimellä.

”Se puolestaan voi olla vaihtoehto työttömyydelle”, Kesä sanoo.

Myös ekonomien urapalvelun Keskinen sanoo, että itsensä työllistäminen ja yrittäjyys parhaimmillaan edistävät henkilön työllistymistä tulevaisuudessa.

”Vaikka yritys ei ottaisikaan tuulta siipiensä alle, niin henkilöllä on osoittaa työnantajalle tai rekrytoijalle, että hänellä on aitoa kiinnostusta hyödyntää osaamistaan”, Keskinen sanoo.

”Motivoitumista voi toki osoittaa myös opiskelu, vapaaehtoistoiminta tai blogikirjoittelu.”

Kohti ääretöntä ja sen yli

Jatkuvassa murroksessa eläminen tarkoittaa, että koko ajan täytyy olla valmis tulevaan. Se koskee työntekijää, työnantajia, koulutusjärjestelmää ja koko yhteiskuntaa. Mutta mitä kohti ollaan menossa?

Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan mukaan työ suoristuu ja prosessit suoraviivaistuvat. Teollisessa tuotannossa tapahtuu mielenkiintoisia asioita, kuten se, että joiltakin osin tuotanto on palaamassa Aasiasta takaisin.

”Hyvä esimerkki on Adidas, joka toi tehtaansa Kiinasta takaisin Eurooppaan, ei mihinkään halpamaahan, vaan Saksaan”, Halava sanoo.

”Adidas onnistui automatisoimaan vaatevalmistuksen, jota on pidetty hyvin haasteellisena.”

Teollisuustuotannoissa robotit ovat entistä keskeisemmässä roolissa. Monilla aloilla tuotannossa olevien tehdastyöntekijöiden tarve vähenee radikaalisti.

”Vaikka ekonomi voi ajatella, ettei tuotannollisen työn suoraviivaistuminen koske sinänsä häntä, niin vaikutukset kuitenkin heijastuvat. Jos isolla tehtaalla on lopulta töissä vain pari ihmistä, niin siellä ei esimerkiksi käydä kehityskeskusteluja ja henkilöstövalmennuksia tai järjestetä tyky-päiviä”, Halava sanoo.

Hän uskoo, että tulevaisuudessa ihmiskunta tulee käyttämään huomattavasti vähemmän aikaa tuotannolliseen työhön. Ilmiön seurauksia työelämään ei ole ymmärretty riittävän hyvin.

Digitalisaatio ja robotisaatio eivät tee ihmisten tekemää työtä tarpeettomaksi, vaan ne muuttavat työn kysyntää. Vanhoja työpaikkoja kuolee ja uusia syntyy tilalle.

”Näyttäisi siltä, että digitalisaatio tuottaa 2,5 työpaikkaa jokaista menetettyä kohtaan. Lisää työtä tuottaa muun muassa kompleksisuuden kasvu ja tuotteiden pidemmälle viety räätälöinti kuluttajille”, Halava arvioi.

Valmiin maailman syndrooma

”Koska Suomi on maailman koulutetuin kansa, olisi häkellyttävää, jos meillä olisi huono tilanne suhteessa digitalisaatioon”, Halava sanoo.

Hänen mukaansa koulut ovat täynnä digitaalisia laitteita (ja teknisissä valmiuksissa olemme Euroopan ykkönen), mutta olemme samalla Euroopan huonoimpia käyttämään niitä.

”Varsinkin meillä yli 50-vuotiailla on valmiin maailman syndrooma. Meillä on moni asia oikein hyvin, joten jarrutamme neljällä raajalla ja haluamme, että maailma jäisi juuri tällaiseksi kuin se nyt on.”

Halava ei kuitenkaan epäile, etteikö paikalleen jämähtämisestä olisi mahdollista päästä eroon. Jos ajattelutapaa muutetaan, suomalaisilla on kaikki mahdollisuudet jatkaa menestystarinaansa. Valintoja täytyy tehdä tulevaisuuden ehdoilla, ei menneisyyden.

”Vanhempi sukupolvi ei voi pitää kiinni valmiin maailman ideasta ja kieltäytyä katsomasta tulevaan”, Halava sanoo.

Digitalisaatiosta on tullut haaste koko yhteiskunnalle, koska sille ei ole haluttu antaa sitä arvoa, joka sille kuuluu. Monet ovat pitäneet sitä nuorten ohimenevänä villityksenä. Halavan mukaan kyse voi olla auktoriteettiaseman menettämisen pelosta.

”Koska itse ei olla osattu digitaalisia taitoja, on haluttu vähätellä niiden merkitystä. On suojeltu auktoriteettia, koska esimerkiksi kouluissa oppilaat ovat yksinkertaisesti parempia digitaalisten laitteiden kanssa kuin opettajat.”

Hänen mukaansa ilmiö selittää myös sen, että aika moni yli viisikymppinen ei ole viitsinyt paneutua digitalisaatioon ja joutuu nyt miettimään, mitä tapahtuu hänelle ja hänen työlleen seuraavan kymmenen vuoden aikana.

”En kuitenkaan yhtään epäile ihmisten ongelmanratkaisukykyä, mutta niin kauan kuin ongelmia ei tunnisteta eikä tunnusteta, niitä ei voi myöskään ratkaista”, Halava sanoo.

Uudet taidot

Uudistuneessa työelämässä puhutaan 2000-luvun taidoista, joita ovat muun muassa empatia-, vuorovaikutus- ja verkostoitumistaidot. Niiden lanseeraaminen tuppisuiden insinööri-Suomeen on vasta alkutaipaleella.

”Sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja pitäisi opettaa jo peruskoulussa”, Henna Keränen sanoo.

”Jos niitä aletaan opettaa vasta korkeakoulussa, niin silloin on liian myöhäistä.”

Suomi on pärjännyt loistavasti PISA-tutkimuksissa, joissa arvioidaan nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Keräsen mielestä PISA-tulokset ovat Suomelle hieno vientimahdollisuuksia tarjoava mittari, mutta suomalaisten pitäisi kiinnittää koulutuksessa nykyistä enemmän huomiota sosiaalisiin taitoihin, koska ne ovat valttia tulevaisuuden työelämässä.

”Muut Pohjoismaat eivät ole pärjänneet PISA-arvioinneissa yhtä hyvin kuin Suomi, mutta ei niillä kuitenkaan kauhean huonosti näytä menevän”, Keränen sanoo.

Sitran Mikko Kesä huomauttaa, että jos jokin työ vaatii äärimmäistä tehokkuutta, kannattaa etsiä tekijäksi mieluummin kone kuin ihminen.

”Ja jos työ vaatii äärimmäistä tietoa, niin kehitetään mieluummin keinoäly tekemään se. Ihminen puolestaan keskittyy moninaisiin emotionaalisiin ja empaattisiin taitoihin, joissa tarvitaan huomattavasti laajempaa osaamista kuin pelkkää tiettyyn äärimmäisyyteen keskittymistä”, Kesä uskoo.

Henna Keräsen mukaan ekonomien tehtävistä esimerkiksi kirjanpito ja laskentatoimi ovat monella tasolla automatisoitavissa, koska koneet tekevät useat tehtävät nopeammin ja luotettavammin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ihminen jäisi vaille tehtävää.

”Ihminen on korvaamaton tiedon selittämisessä, sen kommunikoimisessa asiakkaalle ja muissa vuorovaikutustehtävissä. On jo tutkittu, että ne, joilla on hyvät vuorovaikutustaidot, tienaavat muita paremmin”, Keränen sanoo.

14.9.2016

5 vinkkiä työelämään

Aseta tavoite

Tarkasti määritetty tavoite tai summittaisempi suunta. Kun tavoite on olemassa, mieli ohjaa huomaamaan siihen liittyvät signaalit.

Tule näkyväksi

Hyödynnä verkon mahdollisuudet tehdä kokemuksesi, osaamisesi ja näkemyksesi näkyviksi.

Tartu tilaisuuteen

Älä sulje pois ideaa tai ehdotusta, joka tuntuu ensin vieraalta. Mieti, miten tämä voi viedä sinua kohti tavoitettasi. Ole rohkea.

Ole valppaana

Seuraa mediaa, tutustu uusiin ihmisiin, mene uusiin paikkoihin ja keskustele tuttujen kanssa uudella tavalla. Kun pidät silmät ja korvat auki, voit löytää mahdollisuuksia, jotka jäävät muilta huomaamatta.

Kehity ja kehitä

Kehitä ammattitaitoasi, opiskele uutta ja edistä myös muiden kehittymistä aina, kun voit.

Vinkit antoi Suomen Ekonomien uravalmentaja Arja Parpala.

Tulevaisuuden työelämää tutkitaan

Tulevaisuuden työelämä kiinnostaa ja sitä tutkitaan aktiivisesti. Professori Roope Uusitalon johtama Osaaminen, koulutus ja tulevaisuuden työelämä -hanke on yksi Strategisen tutkimuksen neuvoston valitsemasta 14 konsortiosta, joille on annettu kolmivuotinen rahoitus.

Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittäviä ja korkeatasoisia tutkimuksia, jotka etsivät konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin. Uusitalon johtamassa hankkeessa selvitetään muun muassa, mitkä ovat tulevaisuuden työelämän avaintaidot, mitä taitoja puuttuu ryhmiltä, joilla on vaikeuksia sopeutua työelämän muutoksiin ja millaisella koulutuspolitiikalla avaintaitojen hankkimista voitaisiin edistää.

Kaikkien konsortioiden rahoitukseen käytetään yhteensä 50,2 miljoonaa euroa vuosina 2016–2019.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013