( Yhteiskunta )

Unelma sotesta

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Anni Koponen
  • Yrjö Närhinen on toiminut Terveystalon johdossa vuodesta 2010.
  • "Sote-uudistus on valtiovallan yritys taistella valtavaa kustannuspainetta vastaan."
Yrjö Närhinen haluaa, että valta on asiakkaalla, ei järjestelmällä.

Suomessa yksityinen terveydenhuoltoala on pitkään kulkenut rinta rinnan julkisen terveydenhuollon kanssa”, Terveystalon toimitusjohtaja Yrjö Närhinen sanoo.

”Yksityisellä terveydenhuollolla on pitkät perinteet Suomessa. Se on toiminut täydentävänä palveluna julkiselle terveydenhuollolle ja kantanut järjestelmässämme osan terveydenhuollon kustannuksista.”

Terveystalolla oli viime vuonna yli 4,3 miljoonaa potilaskäyntiä. Niistä lääkärikäyntejä oli lähes 2,7 miljoonaa – noin 12 prosenttia kaikista Suomen vuotuisista lääkärikäynneistä.

”Tämä on enemmän kuin esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä”, Närhinen vertaa.

Terveystalo on kasvanut viidessätoista vuodessa monien yrityskauppojen myötä terveydenhuoltopalveluja tarjoavaksi konserniksi, jonka verkostoon kuuluu yli 170 toimipaikkaa. Niistä 18 on lääkärikeskus-sairaaloita.

Kun hampaiden hoito lasketaan mukaan, niin yksityisessä terveydenhuollossa on kyse kolmen miljardin euron vuosittaisesta potista. Suomessa koko terveydenhuolto on suuruudeltaan noin 13 miljardia euroa, joten yksityisillä toimijoilla on merkittävä osa suomalaisten terveydestä huolehtimisesta.

Närhinen on luotsannut Terveystaloa vuodesta 2010. Sitä ennen hän toimi muun muassa Hartwallin toimitusjohtajana ja Procter & Gamblen Suomen ja Norjan toimitusjohtajana.

Neljät kasvot

Yksityinen terveydenhuolto näyttäytyy tavallisille kansalaisille ainakin neljää kautta. Kaikkein ilmeisintä se on silloin, kun ihminen tulee yksityislääkärikäynnille vaikkapa iltavastaanotolle. Toiseksi työterveydenhuollosta 70 prosenttia on yksityisten tuottamaa. Kolmanneksi vakuutusyhtiöt käyttävät yksityisiä terveydenhuoltopalveluita hyvin paljon. Molemmille suurimmat kustannukset terveydenhuollosta tulee poissaoloista, eli hoitoon pääsyn nopeus on oleellista. Neljänneksi yksityisiin terveydenhuollon palveluihin törmää enenevässä määrin osana julkista hoitoketjua.

”Kunnallisesta terveyskeskuksesta voidaan lähettää esimerkiksi Terveystaloon mammografiaseulontaan tai magneettikuvaan”, Närhinen selittää.

Hoitoketju hallussa

Terveystalo lähti liikkeelle viisitoista vuotta sitten neljän yksityisen lääkärikeskuksen yhteenliittymästä. Viime vuoden lopussa firmassa työskenteli lähes 7 000 terveydenhuollon ammattilaista. Heistä noin puolet on työsuhteessa ja puolet toimii itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Närhisen mukaan toiminnan johtoajatuksena on tarjota saumattomasti koko hoitoketju.

”Siihen kuuluu perusterveydenhuollon lisäksi erikoissairaanhoidon hoitoketju siten, että laboratoriotutkimukset, kuvantaminen, päiväkirurgiset leikkaukset ja lääkärien vastaanotot voidaan hoitaa meillä. Ja näiden jälkeen hoituu myös mahdollinen kuntoutus, kuten fysioterapia”, Närhinen selittää.

”Ainoastaan erittäin vaativia leikkauksia, kuten sydänkirurgiaa, ei voida tehdä meillä. Suomi on sen verran pieni maa, että sellaisille ole tarpeeksi kysyntää.”

Terveystalo on kasvanut lyhyessä ajassa suureksi toimijaksi. Yksityisellä puolella Attendo ja Mehiläinen ovat samaa kokoluokkaa. Kaikilla suurilla yksityisillä terveyspalveluyrityksillä on hieman erilaiset profiilit, joten ne eivät tallo toistensa varpaille. Attendolla on palvelupaletissaan mukana myös hoivaa, ja Mehiläisellä hoivaa ja sosiaalipuolen palveluita. Terveystalo on keskittynyt ainoastaan terveydenhuoltoon.

Kasvava markkina

Yksityisillä firmoilla on vain pieni markkinaosuus koko terveyspalvelumarkkinoista, eli kasvulle löytyy monia mahdollisuuksia.

”Ennen nykyistä työtäni olin Hartwallin toimitusjohtajana. Siellä täytyi elää markkinassa, jossa kulutus ei kasva”, Närhinen sanoo. ”Terveyspalveluille puolestaan on yhteiskunnassa kasvava kysyntä. ”

Terveydenhuoltopalveluiden kysynnän kasvulle on monta eri syytä. Suomalaiset elävät pidempään, ja elämän ehtoopuolella on enemmän tarvetta terveydenhuollolle. Toiseksi ihmisten mielenkiinto omaa terveydentilaa kohtaan ja terveyden tukemiseen kasvaa jatkuvasti.

”Nyt ihmiset seuraavat muun muassa unta ja ruokavaliota, ja niihin liittyviä palveluita ostetaan paljon yksityisiltä, koska julkinen terveydenhuolto ei niitä oikeastaan tarjoakaan”, Närhinen sanoo.

Hän uskoo, että terveyspalveluille voi olla vieläkin enemmän kysyntää, kun kansalaisten ajattelutavat muuttuvat.

”Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta olisi järkevintä panostaa aktiivisesti ennaltaehkäisyyn sairauden hoitamisen sijaan.”

Työnantajat ymmärtävät jo ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkityksen. Yritykset ovat erittäin valmiita investoimaan ennaltaehkäisyyn, koska niitä kiinnostaa yrityksen tuottavuus, kilpailukyky ja henkilöstön hyvinvointi. Terveyden huoltaminen on halvempaa ja tehokkaampaa kuin sairauden hoitaminen.

”Kasvua yksityisille voi tulla myös siitä, kun julkinen terveydenhuolto kärsii pitkistä jonotusajoista. Silloin monet ottavat terveysvakuutuksen tai maksavat yksityisellä käynnin omalla rahallaan.”

Asiakas pysyy kärryillä

Digitalisaatio aiheuttaa terveydenhuoltoalalla suuria mullistuksia. Välineet ja tietojärjestelmät kehittyvät. Ihmiset saavat esimerkiksi erilaisilla mobiililaitteilla lisää tietoa omasta terveydentilastaan, ja voivat kommunikoida hoitajien ja lääkärien kanssa.

”Ihmiset oppivat myös tiedostamaan ja motivoitumaan uusien laitteiden avulla. Esimerkiksi älykello kertoo, että nyt olet istunut liian pitkään”, Närhinen havainnollistaa.

Me mittaamme itseämme entistä enemmän ja saamme vertailtavaa tietoa. Oman mielenkiinnon lisäksi dataa voidaan käyttää terveydenhuollon ammattilaisten työn parantamiseksi. Myös ammattilaisia motivoi, että he näkevät työnsä tulokset eli pystyvät seuraamaan hoidon vaikuttavuutta.

Terveystalollakin on käytössä mobiilisovellus asiakkaille. Muun muassa lääkärissä ja laboratoriossa käynneistä ja tuloksista tulee tieto puhelimen sovellukseen. Asiakas on hyvin kärryillä siitä, missä vaiheessa hoitoprosessia mennään ja mihin suuntaan oma terveydentila kehittyy.

Kun tietoa kerätään valtavat määrät eri lähteistä, tulevaisuudessa se myös pystytään valjastamaan paremmin. Hoitoja pystytään kehittämään entistä tehokkaammiksi ja täsmällisemmiksi.

”Lisäksi potilaiden asiointi muuttuu. Voit ottaa kuvan ihottumasta ja kysyä etänä lääkäriltä, pitääkö sitä tulla näyttämään. Aikaisemmin saatettiin ihmetellä itsekseen päiväkausia, että milloin pitäisi lähteä lääkärille.”

Huonoin skenaario

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus, eli sote-uudistus, on kurkkinut vuosikausia nurkan takana. Erilaiset poliittiset väännöt ovat tuoneet kapuloita uudistuksen rattaisiin. Närhisen mukaan sote-uudistuksen on pakko toteutua, vaikka poliitikoilla menisivät sukset ristiin.

”Sote-uudistus on valtiovallan yritys taistella valtavaa kustannuspainetta vastaan”, Närhinen sanoo.

Suuri paine syntyy huoltosuhteen muuttumisesta: väestö vanhenee. Vuonna 2009 Suomessa oli sataa työikäistä kohden 50 huollettavaa. Vuonna 2030 huollettavia on 73.

”Kun kyse on verorahoitteisesta järjestelmästä, tuottavuuden pitää nousta rajusti tai veroja pitää nostaa, muuten palvelulupaus heikkenee”, Närhinen pohtii. ”Veroja ei voi käytännössä enää nostaa, joten meidän pitää pystyä ratkaisemaan, kuinka Suomella on kyky tuottaa vähintään samantasoiset sosiaali- ja terveyspalvelut, kun kustannusmassa nousee.”

Närhisen mukaan huonoin skenaario on, että päädymme kovan mekkalan jälkeen uudistukseen, jossa mikään ei muutu.

”Silloin Suomi tippuu kelkasta ja hieno terveydenhuoltomme alkaa näivettyä. Eriarvoisuus kasvaa ja pahimmillaan kustannukset jatkavat kasvuaan. Kansalainen unohtuu ja järjestelmäkeskeisyys valtaa alaa.”

Närhinen huomauttaa, että Ruotsissa on viimeiset 20 vuotta kehitetty terveydenhuoltoa, mutta suomalaiset ovat pysyneet paikallaan. Suomalainen terveyskeskusmalli on vuodelta 1973.

Terveydenhuollon puolella on kaksi suurta haastetta. Ensiksikin perusterveydenhuollon saatavuus pitäisi saada paremmalle tolalle. Suomessa 60 prosenttia ihmisistä joutuu odottamaan ei-kiireellistä lääkäriaikaa yli kaksi viikkoa. Toiseksi erikoissairaanhoidon kustannukset ovat karanneet käsistä. Näiden lisäksi terveydenhuollon täytyisi pysyä myös digitalisaation kelkassa.

Kone ei ole rikki

Sote-uudistuksen myötä yksityinen terveydenhuolto voi saada lisää markkinoita. Närhinen toivoo, että uudistuksessa avataan mahdollisuus valinnanvapauteen. Jos käyttöön otettaisiin esimerkiksi palvelusetelijärjestelmä, yksityiset toimijat voisivat olla tuottamassa osan julkisista palveluista.

”Terveydenhuolto on Suomessa julkinen palvelu”, Närhinen sanoo. ”Olisi hyödyllistä Suomelle, että yksityisen sektorin resursseja, prosesseja ja investointeja käytettäisiin tässä hyväksi.”

Hän uskoo valinnanvapauteen, kun puhutaan terveydenhuollon ”kevyestä puolesta”. Ihminen voisi siis itse valita, milloin ja missä hän käyttää terveyspalveluja: esimerkiksi lähellä kotia tai työpaikkaa, aamulla tai illalla.

”Vakavissa tapauksissa tilanne on toki toinen. Jos saan sydänkohtauksen, niin silloinhan minä menen, mihin käsketään.”

Närhisen ”unelma-sote” olisi sellainen, että sairauksien hoidosta voitaisiin siirtyä yhä enemmän ennaltaehkäisyyn. Ja tärkeää olisi, että ihminen voisi itse vaikuttaa enemmän hoitoprosessiin.

”Annettaisiin valta ihmisille eikä koneistolle. Se olisi kansalaisten voimaannuttamista.”

Närhinen kuitenkin muistuttaa, että suomalaisessa terveydenhuollossa on erittäin paljon hyvää.

”Me olemme maailman huippua työterveyssaralla, ja erikoissairaanhoidossa on hienoja onnistumisia”, Närhinen listaa. ”Ei tämä kone ole rikki, mutta sitä täytyy kehittää ja ennen kaikkea johtaa prosesseja ja ammattilaisia eri tavalla.”

Haetaanko yksityissektorilla kasvua ennaltaehkäisystä pikemminkin kuin sairauksien hoidosta?

”Molemmista. Ihmisille pitäisi taata mahdollisimman hyvä elämä. Tieto ja osaaminen pitää valjastaa, jotta ihmisellä on mahdollisuus ennaltaehkäisyyn”, Närhinen sanoo. ”Ikävä kyllä joku myös aina sairastuu. Silloin olennaista on, että hänet pystytään hoitamaan mahdollisimman nopeasti.”

”Molemmat pitäisi pystyä tekemään. Jos ei ehkäistä ennalta, niin aiheutetaan hirveä paine sairaanhoitoon. Jos taas luullaan, että voidaan ehkäistä ennalta kaikkia sairauksia ja onnettomuuksia, se on harhaluulo. Meillä täytyy olla tasapainossa oleva järjestelmä ja yhteiskuntana mahdollisuus panostaa molempiin.”

13.9.2017

Sosiaali- ja terveysala

  • Ala työllisti vuonna 2014 noin 386 000 henkilöä. Heistä noin 340 000 oli naisia.
  • 2000-luvulla alan yksityisten palveluntuottajien osuus suhteessa julkisiin on kasvanut.
  • Sosiaalipalveluissa yksityinen sektori on vahva. Vanhusten hoivapalvelujen työntekijöistä noin 40 prosenttia työskenteli yksityisellä sektorilla vuonna 2013.
  • Terveyspalveluissa yksityinen sektori on vahvin lääkäripalveluissa (lähes 28 %). Eniten yksityisiä lääkäripalveluita käytetään Helsingin ja Uudenmaan, Pirkanmaan ja Etelä-Karjalan sairaanhoitopiireissä.
  • Sairaalapalveluista yksityisen sektorin osuus on vain 7 prosenttia.

Lähteet: THL: Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2016; Tilastokeskus

Yrjö Närhinen

  • Syntynyt: 14.07.1969
  • Koulutus: Bachelor of Business administration (HKKK). Jatkokoulutusta mm. IMD-Lausannessa
  • Nykyinen tehtävä: Terveystalon toimitusjohtaja
  • Nykyisen työtehtävän plussat: Työ, jolla on merkitys. Voimme vaikuttaa yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Upea, älykäs ja osaava organisaatio, joka haastaa ja vastaa haasteeseen tavalla joka kannustaa aina parempaan. Kasvuyrityksen johtaminen toimialalla, jolla muutos on normi, ei poikkeus.
  • Nykyisen tehtävän miinukset: Tahti on kova ja kärryillä täytyy pysyä. Itsestään täytyy muistaa huolehtia.
  • Harrastukset: Pyöräily, juoksu, laskettelu, hiihtovaellus ja purjehdus
  • Perhe: Vaimo, kolme tytärtä ja kaksi koiraa
Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013