( Edunvalvonta )

Uudet suuntaviivat

Teksti Olli Manninen
Kuvitus Jussi Kaakinen
Työelämän muutokset, koulutuspoliittiset kysymykset ja yrittäjyys vaihtoehtoisena työurana luovat perustan Suomen Ekonomien toiminnan suuntaviivoille seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.

Edunvalvontajohtaja Lotta Savinko pitää sovittua suuntaviivakokonaisuutta hyvänä lähtökohtana tulevien vuosien vaikuttamistyölle.

”Nyt työelämää ja koulutuspolitiikkaa koskevat ratkaisut on päivitetty samassa syklissä, mikä selkeyttää liiton toimintaperiaatteita. Yrittäjyyden nostaminen yhdeksi keskeiseksi suuntaviivaksi viestii muutoksista työelämässä ja työurien kehittämisessä. Myös ekonomien työntekemisen muodot uudistuvat ja perinteiset pitkät palkansaajaurat yhdellä työnantajalla ovat tulevaisuudessa entistä harvinaisempia”, Savinko sanoo.

Suuntaviivojen tavoitteena on havahduttaa sekä jo työelämässä vaikuttavat ekonomit että alan opiskelijat ymmärtämään työelämän nopeat muutokset ja valmistautumaan kilpailuun tulevaisuuden työpaikoista opiskelemalla ja jatkokouluttautumalla uusiin haasteisiin.

”Suuntaviivat muodostavat kokonaisuuden, joka määrittelee liittomme keskeiset tavoitteet. Hyväksytyt tavoitteet toimivat raameina vaikuttamistyölle, yksityiskohtaisempien tavoitteiden laadinnalle ja toiminnan suunnittelulle. On tärkeää ymmärtää, etteivät suuntaviivat ole suinkaan erillisiä siiloja, vaan niissä on päällekkäisyyksiä. Yhdistäväksi tekijäksi nousee oman osaamisen kehittäminen ja menestyminen työelämässä.”

Savinko muistuttaa, että vahva ekonomiosaaminen on yksi keskeinen Suomen kilpailukyvyn rakentaja. Ekonomien menestyminen työmarkkinoilla rakennetaan pitkälti sen varaan, miten heidän koulutuksensa ja työuran aikainen osaamisen kehittäminen onnistuu.

”Ekonomin tutkinto on edelleen arvostettua valuuttaa työmarkkinoilla, mutta ekonomienkaan työllistyminen ei ole enää itsestäänselvyys.” Haluamme kehittää tutkinnon arvoa siten, että se takaa työnantajille sellaisia valmiuksia, joita työelämässä tarvitaan. Meillä on myös paljon tekemistä tutkinnon tunnettuuden lisäämiseksi, sillä työnantajat eivät aina oivalla, miten erilaista osaamista ekonomitutkinnon taakse voi kätkeytyä, Savinko sanoo.

Tittelin takaa löytyy niin generalisteja kuin erikoisosaajia. Molempia tarvitaan. Tällä hetkellä Suomen Ekonomien jäsenkunnasta löytyy lähes 5 000 eri toimenkuvaa työelämässä.

”Menestyvällä ekonomilla on selkeä ja laaja perusosaaminen taloudesta, liike-elämästä ja markkinoinnista sekä sen lisäksi erikoisosaamista, joka voi vaihdella laskentatoimesta tuotantotalouteen. Kaikkia ekonomeja yhdistää ongelmanratkaisukyky ja analyyttisyys, jonka avulla asioita osataan johtaa ja viedä eteenpäin. Ongelmien ratkaisu, asioiden kehittäminen ja uuden luominen ovat keskeisiä menestystekijöitä tulevaisuuden työelämässä”, Savinko sanoo.

Selkeyttä koulutuksen työnjakoon

Selkeä koulutusjärjestelmä, koulutuksen vaativuustason nostaminen ja työelämän tuntemuksen vahvistaminen jo opiskelun aikana, kiteyttää koulutuspoliittinen asiamies Suvi Eriksson Suomen Ekonomien koulutuspolitiikan lähivuosien tavoitteet.

Keskeistä on varmistaa suomalaisen ekonomikoulutuksen kilpailukyky. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että koulutusjärjestelmä on huippukunnossa, koulutusta tarjoavien yksiköiden toimintaedellytykset ovat hyvät, työhön sitoudutaan vahvasti ja toiminnan kehittäminen on jatkuvaa.

”Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen duaalimallia on edelleen tarpeen selkiyttää. Osaamistasosta ei saa tinkiä vaikeinakaan taloudellisina aikoina. Sisällöllisesti koulutuksessa tulisi painottaa nykyistä enemmän yrittäjyysvalmiuksia ja tuoda työelämä mukaan opiskeluun jo opintojen alkuvaiheissa. Työnantajien ei tule kuitenkaan sanella opintojen sisältöä, sillä yliopistot eivät ole ammattikouluja, vaan valmistavat analyyttiseen ajatteluun sekä teorian ja opitun testaamiseen työelämässä”, Eriksson sanoo.

Erikssonin mukaan koulutuksen ja työelämän vuoropuhelua olisi silti hyvä kehittää nykyistä aktiivisemmaksi.

”Koulutus ja työelämä limittyvät toisiinsa yhä enemmän. Pärjätäkseen työelämässä on meidän kaikkien oltava valmiita kehittämään omaa osaamistamme työurien eri käänteissä”, Eriksson sanoo.

Yrittäjyys avainasemaan

Yrittäjyyden nosto yhdeksi Suomen Ekonomien keskeisistä suuntaviivoista viestii ekonomien työurien monipuolistumisesta. Pitkien, yhden työnantajan uran rinnalla yhä useampi ekonomi vaihtaa nopeammin työpaikkaa – tai voi joutua myös työttömäksi. Yrittäjyys kiinnostaa yhä useampia asiantuntijoita itsensä työllistämisessä, vaikkakin tällä hetkellä vain noin neljä prosenttia järjestön jäsenistä toimii yrittäjinä.

Yrittäjyysasioista vastaava asiamies Antti Leino korostaa, että Suomen Ekonomien yrittäjyyspalvelut ovat ekonomien yritystoimintaan ja yritystoiminnan perustamiseen keskittyviä palveluita, ei työnantajapalveluita.

”Yrittäjyyden nostaminen tasavertaiseksi työmuodoksi työsuhteen rinnalle on merkittävä muutos järjestön toiminnassa. Meille on tärkeää, että kaikki ekonomit, myös yrittäjät, tuntevat ekonomiyhteisön omakseen. Yrittäjien, palkansaajien ja koko yhteiskunnan edut ovat samansuuntaisia, ei vastakkaisia”, Leino sanoo.

Järjestön yrittäjäpoliittiset ydintavoitteet liittyvät ennen kaikkea yrittäjyyden edellytysten parantamiseen.

”Haluamme edistää yrittäjiksi ryhtyvien jäsentemme toimintaa esimerkiksi tarjoamalla heille kaikki samat palvelut kuin palkansaajajäsenillemme. Tämän lisäksi lakiyksikössä annetaan erityisesti yrittäjille suunnattua juridista neuvontaa”, Leino sanoo.

Tarpeettoman byrokratian vähentäminen, verokannan kilpailukykyisyyden lisääminen ja arvonlisättömän toiminnan alarajan muutos sekä työntekijöiden palkkaamiseen liittyvät kysymykset ovat konkreettisia toimenpiteitä, joihin tartutaan lähiaikoina.

Rakennusaineita monipuoliseen työuraan

Monimuotoiset työurat, uudistuva työelämä, uusi sopiminen ja työtä tukeva yhteiskunta. Laajoja teemoja, joista koostuvat puolestaan ekonomien työelämän suuntaviivat.

”Suuntaviivoja määriteltäessä olemme miettineet, millaisiin kysymyksiin jäsenemme hakevat vastauksia muuttuvassa työelämässä, ja miten me voimme osaltamme edistää ekonomien kykyä kehittää ammatillista osaamistaan ja pitää työmarkkina-arvoaan yllä työelämässä”, koulutus- ja työvoimapoliittinen asiamies Tuomas Viskari sanoo.

Työurat kansainvälistyvät, muuttuvat entistä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomiksi, mutta myös pätkittyvät.

”Joustavat työaikajärjestelyt ovat jo nyt arkea työpaikoilla. Samalla palkkaukseen liittyvät ratkaisut monipuolistuvat. Haluamme pitää huolta, että ekonomien palkkaus määräytyy läpinäkyvän ja ymmärrettävän palkkausratkaisun kautta. Mielekäs korvaus tehdystä työstä motivoi työskentelemään ja kehittämään itseään sekä edistää työhyvinvointia”, Viskari sanoo.

Työehtosopimuksiin liittyvät kysymykset ja palvelussuhteiden ehdot ovat keskeisiä Ekonomien jäsenille, joista yli puolet työskentelee palkkasuhteissa, jotka eivät ole työehtosopimusten piirissä. ”Uskomme paikallisen sopimisen lisääntyvän ekonomien työsuhteissa. Se edellyttää toimivaa paikallista neuvottelujärjestelmää ja henkilöstön edustusta. Se vaatii osaamista myös jäseniltämme, joilta edellytetään osaamista niin työnantajan kuin palkansaajan roolissa”, Viskari sanoo.

18.2.2015

Uusi työelämä

  • Ajasta ja paikasta riippumaton työ.
  • Palkkaus ja palkitseminen.
  • Johtamisella hyvinvointia ja tuloksellisuutta.

Uusi sopiminen

  • Yksilöllinen sopiminen, joustava paikallinen sopiminen ja perusteet kuntoon työehtosopimuksilla.

Koulutus ja osaaminen

  • tutkinnon arvo ja aseman selkeys
  • perusosaaminen ja syvällinen
    erityisosaaminen
  • työn ja koulutuksen vuoropuhelu
  • yrittäjyys

Työelämäsuhteet

  • työmarkkina- ja neuvottelujärjestelmät
  • toimijoiden määrä ja asemointi
  • sopimisen malli
  • toimialarakenteiden muutokset

Työ ja työelämä

  • ajasta ja paikasta riippumaton työ
  • palkka ja palkitseminen
  • tuottavuus, työhyvinvointi ja osaamisen kehittäminen
  • työn itsenäisyys
Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013