( Kehittyminen )

Valmistaudu soveltuvuustestiin

Teksti Virve Järvinen, kuva MIka Soikkeli
Lisää itsetuntemusta, kullanarvoista kokemusta ja tärkeää tietoa tuleviin tilanteisiin. Soveltuvuusarvioinnista on hyötyä, vaikka työpaikka jäisi saamatta.

Noin 230 000 suomalaista osallistuu joka vuosi johonkin psykologiseen testiin. Testejä käytetään esimerkiksi organisaatiomuutoksissa tiimien rakennusapuna ja osana uudelleensijoittumisvalmennusta. Työelämässä ne ovat tuttu rekrytoinnin apuväline. Niin tuttu, että työnhakija saattaa turhautua toistuviin testauksiin.

”Työnantajien tarpeet ovat erilaiset, ja siksi hiljattainkin tehty testiraportti on toiselle tilaajalle hyödytön”, psykologisten testien käytöstä Turun yliopistossa väitellyt Taina Kuuskorpi sanoo.

Psykologisia testejä riittää: niitä on kehitetty yli 4 000 erilaista ja Suomessa käytössä on 300 testin valikoima. Rekrytoinnissa käytetään tavallisesti älykkyys- ja persoonallisuustestejä.

”Älykkyyttä mittaavissa testeissä menestyminen on vahvasti kytköksissä työtehtävässä onnistumisen kanssa. Älykkyys liittyy oppimiseen, ja kyky oppia uutta ja käyttää sitä hyväksi on työelämässä tärkeä. Persoonallisuustestit kertovat testattavan työtyylistä, kuten tavasta toimia tiiminä ja kantaa vastuuta”, Kuuskorpi listaa.

Soveltuvuusarviointi tuo haastattelijalle lisätietoa valintapäätöksen tueksi

Psykologiset testit ovat osa laajaa soveltuvuusarviointia, jonka tehtävänä on tuoda sen teettäjälle lisätietoa valintapäätöksen tueksi. Testien lisäksi arviointipäivä sisältää monesti simulaation haettavasta työtehtävästä: markkinointitehtäviin hakeva saa laatia markkinointikirjeen tai tiiminjohtajuutta tavoitteleva osallistua testin tekijän valvomaan ryhmätehtävään. Päivän aikana työnhakija myös haastatellaan.

”Haastattelu liimaa testeillä saadun tiedon yhteen, ja ilman sitä arviointi jää vajaaksi. Sen puuttuminen on merkki testaajan ammattitaidottomuudesta”, Kuuskorpi painottaa.

Arviointi on vapaaehtoinen. Huterasta ja epäasianmukaisesta arvioinnista kannattaa kieltäytyä. Sellainen se on, jos siitä selviää tunnissa ja ilman haastattelua, eikä testin tekijä osaa kysyttäessä perustella testivalintojaan. Testattavan kannattaa myös pitää kiinni oikeudesta käyttää äidinkieltään. Muuten kieltäytymistä kannattaa harkita huolella.

”Arvioinnin tavoitteena on asettaa hakijat samalle lähtöviivalle. Yhteismitallisuus ja vertaaminen hakijoiden kesken ei onnistu, jos joku joukosta kieltäytyy”, seniorikonsultti Petri Raivola MPS:stä huomauttaa.

Konsulttiyritys säilyttää arvioinnin tuloksia muutoksenhakujen varalta yleensä kaksi vuotta. Tuona aikana ainoastaan arvioin tiin osallistunut henkilö ja sen tehnyt konsultti saa katsoa niitä, ja hekin perustellusti.

”Raporttiin voi palata osallistujan pyynnöstä esimerkiksi silloin, jos hän tarvitsee tietoja kehittymisensä tai urasuunnittelun pohjaksi. Tietoja käytetään myös tutkimustarkoituksiin, mutta nimettömänä”, Raivola sanoo.

Ennakkotieto arviointitilaisuuden kulusta lieventää jännitystä

Ensikertalaista soveltuvuusarviointi saattaa jännittää. Jännitystä lieventää, kun tietää ennakkoon, mitä päivän aikana tapahtuu. Päivän kulku, arvioinnin tekijä ja hänen tehtävänsä organisaatiossa selviävät arviointikutsusta. Joskus sen mukana on vastaavantyyppisiä harjoitustehtäviä kuin arvioinnissa.

Ellei ole, arvioinnin tekijälle voi laittaa viestiä ja tiedustella tulevista tehtävistä.  Arvioinnin tekijän koulutuksesta ja kokemuksesta sopii myös kysyä.

”Ennakkoon on turha miettiä, millaista tyyppiä tehtävään haetaan ja esittäytyä erilaisena kuin on. Kun testin tilaajan toiveista ei ole tietoa, omat päätelmät työtehtävään sopivista persoonallisuuspiirteistä voivat mennä pahasti harhaan”, Taina Kuuskorpi varoittaa.

Soveltuvuusarvioinnin tekijä kokoaa eri lähteistä saadut tiedot lausunnoksi, jonka hän toimittaa arvioinnin tilaajalle. Arvioitavalla on oikeus sisällöltään samanlaiseen lausuntoon. Osa testaajista tarjoaa myös mahdollisuuden suulliseen palautteeseen, muttei välttämättä pyytämättä. Palautteesta on hyötyä, vaikkei työpaikkaa saisikaan.

”Soveltuvuusarviointi antaa osallistujalle mahdollisuuden tuoda itsestään, valmiuksistaan ja osaamisestaan esiin olennaisia puolia. Näistä asioista saatu palaute lisää itsetuntemusta, ja siitä on hyötyä tulevissa työnhauissa”, Raivola huomauttaa.

Testituloksissa voi piillä myös kasvun paikka. Testaaja saattaa nähdä testattavan erilaisena kuin tämä itse.

”Tällaisissa tapauksissa syy erilaiseen näkemykseen kannattaa selvittää. Sen jälkeen kannattaa pohtia, miksi muut näkevät minut toisin kuin mitä itse tunnen olevani. Palautetiedon avulla osaa tuoda paremmin esiin omia vahvuuksiaan ja pukea niitä selkeämmin sanoiksi”, Taina Kuuskorpi vinkkaa.

Viime hetken vinkit

• Rentoudu ja lepää hyvin ennen arviointia. Arviointipäivä voi kestää  jopa kuudesta kahdeksaan tuntia – väsyneenä et jaksa.

• Hanki tarvittavat tiedot työnantajaorganisaatiosta ja tehtävästä. Tutustu huolella yrityksen nettisivuihin. Työpaikkailmoituksessa on yleensä yhteyshenkilön nimi ja puhelinnumero, johon voi soittaa lisätietoja varten.

• Mieti itseäsi, omaa osaamistasi ja sitä, mitä haluat kertoa itsestäsi. Pohdi, miksi haet tehtävää ja miksi pärjäisit siinä sekä mitä sinulla olisi tarjota työnantajalle. Kirjoita mietteet ylös, vaikket muistilappua paikalle ottaisikaan: kirjoittaminen auttaa  jäsentämään asioita ja painamaan ne muistiin.

• Ole ajoissa paikalla ja ole oma itsesi. Testiä on turha jännittää ja kuvitella, että saadakseen työpaikan pitää olla täydellinen. Harva työelämässä mukana oleva saisi arvosanakseen kympin.

Lähde: Petri Raivola, MPS ja sefe.fi

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kannattaako yli viisikymppisiä kouluttaa?

Ehdottomasti kannattaa! Suomen väkiluvusta noin 1,1 miljoonaa on 50-64-vuotiaita, joista nuorimmilla on edessään vielä yli viisitoista vuotta työelämää. Suomi ei voi nousta, ellemme huolehdi näin suuren joukon kompetenssien ajantasaisuudesta.

Työelämässä on meneillään yhtä suuri murros kuin aikanaan oli öljyn tai sähkön käyttöönotto. Tylsä puurtaminen vähenee automatisaation ja robottien myötä, mikä vaikuttaa radikaalisti tapaamme tehdä työtä.

Tulevaisuuden työn sankarit

Muutosten myötä osa nykyisistä työtehtävistä katoaa markkinoilta ja kokonaan uusia töitä syntyy. Työstä tulee ajasta ja paikasta riippumatonta ja se taas asettaa suuret haasteet viestintä- ja tunneälytaidoille.

Jatkossa meidän tulee entistä enemmän ymmärtää digitalisaatiota, virtuaalista ja verkottunutta toimintatapaa sekä osata sujuvasti muuntua työtehtäviemme osaamisvaatimuksiin. Meidän on ajateltava kriittisesti sekä etsittävä tietoa ja ratkaistava ongelmia, joten tulevaisuuden työn sankareita ovat oppimis-, yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyiset yksilöt.

Työurien pidentyminen on toinen tärkeä tekijä, joka asettaa vaatimuksia kaikkien työntekijöiden osaamisen kehittämiselle. Yritykset tarvitsevat kyvykästä työvoimaa, jotta ne saavuttavat strategiset tavoitteensa. On tärkeää myös tunnistaa, mitä ja miten laajaa osaamista eri tehtävissä tarvitaan.

Parasta ennen -päivää ei ole

Kaikkien ei suinkaan tarvitse olla koodimestareita tai algoritmiakrobaatteja, mutta jokainen tarvitsee ymmärryksen siitä, miten tietojärjestelmät rakentuvat ja toimivat. Jokaisen on oltava valmis jatkuvasti haastamaan itseään ja miettimään luovasti erilaisia tapoja pitää huolta omasta osaamisestaan.

Asiantuntemuksen jatkuva päivittäminen ja uusien työkalujen toimintatapoihin tuomat muutokset synnyttänevät tarpeen nykyistä laajemmalle ja systemaattisemmalle aikuisten täydennyskoulutukselle. Ehkä työyhteisöihin syntyy tulevaisuudessa uusi, yksilöllisen osaamisen kehittäjän ja sparraajan tehtävä. Osaamisen kehittämisessä tärkeintä on oma motivaatio ja into oppia uutta. Oppimisessa ei ole ”parasta ennen” -päiväystä. Myös viisikymppinen työntekijä voi halutessaan kehittyä tietojärjestelmäguruksi.

Motivaatio ratkaisee

Jos haluaa viedä työtään uuteen suuntaan, ensisijainen vastuu on itsellä, ja tätä kehittymishalua hyvä työnantaja luonnollisesti tukee. Omat kehittymistoiveet on hyvä tuoda avoimesti esille esimiehen kanssa käytävissä kehityskeskusteluissa. Mieti siis etukäteen, millä alueella ja tavalla haluat viedä osaamistasi eteenpäin.

On hyvä muistaa, että oppimisesta vain noin 10 prosenttia tapahtuu kursseilla istumalla. Monia asioita voi oppia myös itsenäisen tekemisen kautta esimerkiksi työkierrolla tai menemällä mukaan projekteihin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, kaikkia työntekijöitä – myös viisikymppisiä – kannattaa kouluttaa työelämän uusiin osaamistarpeisiin. Kehittämisen lähtökohdaksi kannattaa mieluummin valita aito kiinnostus ja oma intohimo kuin syntymävuosi.

Marjut Hallavo
Uravalmentaja

07.12.2017
Suomen korkeakoulu -alustasta vahva pohja elinikäiselle oppimiselle

Suomessa toimii Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla 14 yliopistoa ja 23 ammattikorkeakoulua. Näistä jokainen toimii potentiaalisesti usealla paikkakunnalla, joten Suomen korkeakouluyksiköiden kartan saa näyttämään melkoiselta tilkkutäkiltä. Tämän tilkkutäkin kauhistelu on leimannut myös tänä vuonna käytävää korkeakouluvision nimellä kulkenutta keskustelua Suomen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta. Yleisesti esitetty huoli on, että hajanainen systeemi on tehoton, heikentää kilpailukykyämme ja vie korkeakouluiltamme mahdollisuuksia globaaliin menestykseen.

Entä jos saisimmekin tuon koko edellä mainitun tilkkutäkin paremmin valjastettua opiskelijoiden ja oppimisen käyttöön kansallisesti, ja samalla vahvistettua yksittäisiä korkeakouluja? Tähän ajatukseen perustuen minä ja kollegani Suomen ylioppilaskuntien liitosta ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuista ehdotimme Suomen korkeakoulu -alustamallin perustamista.  Malli sai aiemmin tällä viikolla hyvän vastaanoton Korkeakoulujohdon päivillä. Teimme päivillä käytävää keskustelua varten ehdotuksestamme tiiviin Mitä? Miksi? Miten? -koosteen.alustamalli 300x300 Suomen korkeakoulu  alustasta vahva pohja elinikäiselle oppimiselle

Alustamainen Suomen korkeakoulu ei perustuisi hallintofuusioihin korkeakoulujen välille, vaan kannustaisi niitä jokaista profiloitumaan omiin vahvuuksiinsa, keskittymään korkeaan laatuun ja tarjoamaan joustavia opiskelumahdollisuuksia ilman maantieteen ja organisaatioseinien rajoituksia. Digitaaliset oppimisympäristöt ja tekoälyn hyödyntäminen tuovat aivan uusia mahdollisuuksia opettamiseen ja oppimiseen. Olisi outoa luoda jokaiseen korkeakouluun omia digitaalisia virityksiä, kun koko kehityksen luonne viittaa toiminnan skaalautumiseen yli aikaisempien rajoitteiden. Kansallinen yhteistyö mahdollistaa mielestäni sen että olemme globaalissa mittakaavassa vahvempia, ja voimme jatkossakin tuottaa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoja ja näiden erilaiseen osaamiseen perustuvia tutkintoja.

Maailman ja työelämän nopean kehityksen vaiheessa juuri mikään ei ole varmaa, mutta se on aivan varmaa, että oppimisen tarve ei lopu koskaan. Vuosia olen kuullut juhlapuheita elinikäisen oppimisen tärkeydestä, mutta käytännössä elinikäisen oppimisen mahdollisuudet jäävät korkeakouluissa täysin perustutkintokoulutuksen varjoon. Ehdottamassamme ratkaisussa jatkuvan oppimisen mahdollisuudet nousisivat korkeakoulujen tehtäväksi siinä missä tutkintokoulutuskin.

Kauppatieteet etujoukoissa kansallisessa opetusyhteistyössä

Minulla on ollut suuri ilo olla mukana, kun kauppatieteet tänä syksynä polkaisivat käyntiin liiketoimintaosaamisen digitaalisen opintokokonaisuuden (LITO) hyvin pitkälti alustamallin hengessä. Paketissa tuotetaan 40 opintopisteen verran opintoja kaikkien Suomen kauppakorkeakoulujen voimin ja opintoja voivat suorittaa opiskelijat ympäri Suomen. Opetuksen lisäksi aktiivijoukko on joutunut tekemään pioneerityötä ratkaistessaan yhteistyöopettamisen käytäntöjä. Suomen korkeakoulu -alustamallissa tällainen työnjaon sopiminen ja yhteinen tuottaminen ei olisi poikkeus, vaan normaalia toimintaa.

Suomen korkeakoulu -alustan ajatuksessa ei ole kyse mistään rakettitieteestä. Alustamaisen mallin toteutus vaatisi kuitenkin monenlaisia päätöksiä esimerkiksi rahoituksen osalta. Toivommekin siis laajaa kommentointia ja osallistumista kaikilta asiasta kiinnostuneilta. Laitahan ihmeessä palautetta joko ihan henkilökohtaisesti tai sitten Twitterissä minulle ja alustaa kanssani ehdottaneille kollegoille (@SuviEriksson, @PirittaJ ja @NiinaJurva, käytä myös hashtagia #korkeakouluvisio).

Keskustelu jatkukoon!

Suvi Eriksson
Koulutuspolitiikan asiantuntija

01.12.2017
Itsejohtaminen vuonna 2017 – keinot ja työkalut

Itsejohtaminen on erottamaton osa tulevaisuuden työelämää. Samalla se on keino kehittää omaa viihtyvyyttämme ja tuloksellisuuttamme – nyt. Tavoitteemme vaatii avukseen työkaluja. Annan sinulle viisi itselleni tärkeintä työkalua, joilla päästä alkuun.

  1. My legacy, my purpose. Itsejohtaminen perustuu määrätietoisuuteen. Kun tiedämme täsmälleen, mitä arvoja tai tarkoitusta edistämme, voimme toimia vapaasti tämän tarkoituksen piirissä. Esimerkiksi Slushissa vapaaehtoiset voivat tehdä lähes mitä tahansa, kunhan se edistää yrittäjien elämää. Mutta mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Mistä haluat sinut muistettavan? Haluan, että määrität itsellesi yhden lauseen, joka on tavoitteenasi. Hae inspiraatiota Yhdysvaltojen suurmiehestä: Lincoln lopetti orjuuden, Kennedy pysäytti Kylmän Sodan. Kirjoita tämä lause ylös ja kysy jokaisen päivän päätteeksi itseltäsi: oletko lähempänä maalia?
  2. Eat the frog. Mark Twainin sanoin: ”Jos tehtäväsi on syödä sammakko, kannattaa se syödä heti aamulla. Jos syötävänä on kaksi sammakkoa, kannattaa aloittaa syöminen suuremmasta.” Toisin sanoen, rakenna päiväsi siten, että tehtävien tärkeys- ja suuruusjärjestys on aleneva. Aloita päivän kriittisimmästä, vaikeimmasta tehtävästä. Ihminen on tuottavuuden ja keskittymisen osalta tehokas vain pari kolme tuntia päivässä. Harkitse tarkasti, mihin nämä tunnit käytät. Kun tärkein tehtävä on ohi, siirry seuraavaksi helpompaan tehtävään. Toista tätä niin, että rentoudut viimeiset tunnit ennen nukkumaanmenoa.
  3. To-do listat. Ehdoton työkalu jokaiselle itsensä johtajalle. Miten tarkalleen näitä tulisi käyttää? Suosittelen kahden listan lähestymistapaa. Ensimmäiseen listaan laitat kaiken, mitä sinun ylipäänsä tulee elämässä tehdä: osta pyykinpesuainetta, tee kirjanpitokurssin harjoitukset, vastaa asiakkaan sähköposteihin, lähetä äidille kukkia ym. Nämä on syytä jakaa aihealueittain omiin tarpeisiin peilaten: työ, arki, harrastukset. Toinen lista taas on asioille, jotka sinun tulee tehdä juuri tänään. Tee jokaiselle päivälle oma lista, mieluiten jo edellisenä iltana. Laita listalle asiat, jotka haluat tehdä kyseisenä päivänä valmiiksi. Tärkeintä on, että jokaisessa työtehtävässä on selkeä alku- ja loppupiste. Tämä helpottaa tehtävään tarttumista ja antaa tuntuvamman tyytyväisyyden tunteen sen valmistuttua. Paljonko tällä listalla tulisi olla asioita? Jos et keksi muuta, laita jokaisen päivän listaan ainakin viisi asiaa. Kun saat ne tehtyä, voit päättää riittääkö energiasi muuhun. Joka tapauksessa olet jo onnistunut!
  4. Älypuhelimen käytön tarkoituksenmukaisuus. Puhuin edellisessä blogissani älypuhelimen kumppanuusajatuksesta. Tämä vaatii tarkoituksenmukaisuutta älypuhelimen käytössä. Tätä edistääkseni suosittelen kaikkien paitsi viestisovellusten ilmoitusten ottamista pois käytöstä kokonaan. Uusi Instagram-seuraaja, Tinder-pari tai edes uutisotsikko ei ole huomiosi arvoinen. Itsejohtaminen on autonomiaa, jonka tulee ulottua erityisesti keskittymiskykyysi. Suosittelen myös kaikkien ilmoitusäänten poistamista käytöstä. Mielestäni ainoa puhelimesta kuuluva viestiääni on soittoääni. Puhelimen lähettämät ilmoitusäänet viestivät sinulle: ”ota minut käteesi!” Keskittymiskyky on arvokkain resurssimme ärsykerikkaassa informaatioyhteiskunnassa. Se on menestyksen perusta – älä päästä siitä liian helposti irti.
  5. Two hour rule. https://medium.com/personal-growth/the-2-hour-rule-the-genius-of-einstein-darwin-and-nietzsche-applied-b276acce84c

Olemme saaneet itsellemme suunnan, päämäärän ja työkalut sinne etenemiseen. Mutta miten voimme tarkistaa kulkemamme taipaleen oikeellisuuden? Reflektoimalla! Tähän suosittelen työkaluksi Zat Ranan blogissaan esittelemää kahden tunnin sääntöä. Käytä kerran viikossa kaksi tuntia aikaasi reflektoivaan ajatteluun. Toisin sanoen sulje itsesi tyhjään huoneeseen ilman häiriötekijöitä (puhelin, tietokone, kirjat ym.). Ota mukaan kynä sekä paperia ja pohdi elämääsi parin tunnin verran. Alkuun pääset blogissa olevilla kysymyksillä kuten ”olenko tyytyväinen tämän hetkiseen työn ja vapaa-ajan tasapainoon, haluaisinko muuttaa jotain?” Tärkeintä antia on kuitenkin ajatusten vapaajuoksun tuottamat hedelmät. Kenties löydät itsestäsi jotain ihan uutta – minä löysin.

Itsejohtaminen on yksinkertaista, muttei helppoa. Näillä eväillä pääset alkuun, jonka jälkeen löydät ne omat tärkeimmät keinot. Mikäli jäit kaipaamaan lisää mieltä avartavaa kirjallisuutta, haluan jättää sinulle kolme aihepiirin teosta.

Kirjallisuutta

  • Reinventing organizations – Frederic Laloux, itsejohtamisen kasvava tarve yhteiskunnassa
  • The New SuperLeaderships – Charles Manz, Henry Sims, keinoja itsejohtamisen luomiseen organisaatiossa
  • The Seven Habits of Highly Effective People – Stephen Covey, työkaluja omaan itsejohtamiseen

Antti Poikolainen

Lue myös edellinen blogini itsejohtamisesta

Kirjoittaja on 4. vuoden yrityksen johtamisen opiskelija Tampereen yliopistossa. Opintojen ohella hän toimii ainejärjestönsä Boomi ry:n puheenjohtajana.

24.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013