( Kansainvälisyys )

Verkostot kantavat Hongkongissa

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Zhong Ruijun / MVPhotos
  • Työnantaja kustantaa ulkomaalaiselle työntekijälle viisumin, mikä haastaa Honkongista ensimmäistä työpaikkaa etsiviä ulkomaalaisia, Saara Suojanen kertoo.
  • Työpäivien pituuksissa on kulttuurieroja. Etenkin paikalliset jäävät toimistolle mielellään myös työpäivän jälkeen.
Saara Suojanen lähti ennakkoluulottomasti kokeilemaan Hongkongin työmarkkinoita. Vajaan puolen vuoden mittaiseksi suunniteltu retki on kestänyt jo kaksi vuotta, eikä loppua näy.

Työnteko ulkomailla kiinnosti KTM Saara Suojasta jo opiskeluaikana. Valmistumisen jälkeen työt Suomessakin maistuivat, mutta kun poikaystävälle tuli omissa opinnoissaan mahdollisuus lähteä vaihtoon, lähtö alkoi toden teolla kiehtoa Suojastakin. Vaihtoehdot olivat tuolloin Saksa, Kanada ja Hongkong.

”Sanoin, että Hongkongia tai Kanadaa voisin harkita”, Suojanen kertoo.

”Kun vaihtopaikka varmistui Hongkongiksi, googletin rahoitusalan työmahdollisuuksia siellä. Niitä näytti olevan todella paljon.”

Ajatuksena oli lähteä aluksi pariksi kuukaudeksi kokeilemaan, löytyisikö paikan päältä Suojaselle mielekästä työtä. Ennen lähtöä hänellä ei ollut aavistustakaan, miten Hongkongissa haetaan töitä ja miten viisumien kanssa edetään.

”Kävi tosi hyvä tuuri. Tulimme Hongkongiin viime vuoden tammikuussa, ja helmikuussa ystävänpäivänä soitin äidille, että nyt allekirjoitan työsopimuksen.”

Moni Hongkongiin tullut suomalainen on joutunut etsimään töitä pitkään onnistumatta. Osa on myös palannut takaisin Suomeen. Suojasen mukaan Hongkongin työmarkkinoilla pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten kanssa.

”Yleensä hidaste on viisumi, koska työnantajan pitää sponsoroida se. Työnantajien pitää perustella anomusta tehdessään, miksi työllistetään ulkomaalainen hongkongilaisen sijaan.”

Ennen kuin töitä löytyi, Suojanen kävi aktiivisesti verkostoitumistapahtumissa. Niistä jäi hiukan huono maku suuhun.

”Ne olivat metsästystä, joissa ihmiset jakoivat uutterasti käyntikorttejaan ilman todellisia päämääriä. Se oli aika raskasta.”

Verkostoituminen on kuitenkin Hongkongissakin työnhaussa kaiken a ja o – pelkillä hakemuksilla siellä pääsee todella harvoin mihinkään. Tai sitten täytyy olla todella rautainen CV, ja silloinkin referenssit kunnossa.

Suojasella verkot olivat vesillä hyvin laajasti. Hän oli ottanut yhteyttä myös Hongkongissa toimiviin suomalaisyrityksiin. Lisäksi hän etsi poikaystävänsä kanssa asuntoa Facebookin Suomalaiset Hongkongissa -ryhmän kautta. Sinnekin hän laittoi tiedon, että ”ps. olen KTM ja etsin töitä”.

Helmikuussa Suojanen sai viestin Hongkongissa työskennelleeltä suomalaisnaiselta, että hän on irtisanoutunut ja hänen paikalleen etsitään uutta tekijää. Näin löytyi Suojasen ensimmäinen Hongkongin työpaikka pienessä startup-yrityksessä. Siellä hän ehti tosin olla vain muutaman kuukauden, koska toisaalla tuli tarjolle vielä parempi työpaikka.

Työpaikkojen vaihtaminen yleistä

Nyt Suojanen työskentelee Hongkongissa KPMG:llä. Mahdollisuus saada yrityksestä työtä aukeni suosituksilla, jotka Suojanen oli onnistunut saamaan osallistuttuaan yhteen monista verkostoitumistilaisuuksista. Rekrytointiprosessi oli silti pitkä, jopa ”tuskallisen pitkä”, ja sisälsi useita testejä ja haastatteluja.

Matkan varrella Suojanen ehti jo luopua toivosta. Kuitenkin juuri kun koeaika edellisessä työssä oli loppumassa, hän sai tietää pääsystä KPMG:lle.

”Irtisanoutuminen harmitti aluksi, sillä viisumiasiat ovat iso kuluerä sellaisille pienille firmoille jossa olin töissä. Harva sitä kuitenkaan ajattelee, jos tulee parempi diili eteen. Täällä ihmiset vaihtavat uran alkuvaiheessa työpaikkaa yhtä usein kuin sukkia.”

Nyt Suojanen työskentelee liikkeenjohdon konsulttina KPMG:n Financial Management -yksikössä. Asiakkaat ovat pääosin kansainvälisiä finanssialan yrityksiä.

”Olen tehnyt tosi paljon myös riskipuolen projekteja, koska minulla on tilintarkastustaustaa Suomen KPMG:ltä. Työprojekteja on laidasta laitaan: tällä hetkellä teemme esimerkiksi paljon asiakaskokemukseen, prosessien automatisointiin ja tekoälyyn sekä robotiikkaan liittyviä projekteja.”

KMPG Hongkongin toimipisteellä työskentelee 2 300 työntekijää, joista ulkomaalaisia on noin kolmasosa. Suojanen tekee työnsä pääasiassa asiakkaiden toimitiloissa. Tietoturvakysymykset vaativat sitä, koska käsiteltävä tieto on erittäin luottamuksellista.

”Työskentelen asiakkaan seinien sisällä, asiakkaan tietokoneella. Mitään ei saa viedä sieltä ulos. Välillä asiakkaan tiloihin on jääty yöllä lukkojen taakse, kun päivät ovat venyneet pitkiksi”, Suojanen naurahtaa.

Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy

Suojanen yllättyi, kuinka paljon vastuuta projekteissa jaettiin alusta lähtien. Rutiininomaisista työpäivistä ei ole tietoakaan, mutta silti kokeneemmilla konsulteilla on aina aikaa antaa tukea ja neuvoja.

Työtä tehdään paljon. Ei riitä, että hoitaa työn mallikkaasti asiakkaan kanssa. Työyhteisö odottaa, että illalla riittää vielä aikaa tehdä esimerkiksi sisäisiä koulutusmateriaaleja, kampanjasuunnitelmia tai tarjouksia.

”Tämä kuuluu työn henkeen, eikä se tunnu pakkopullalta. Toimistolla meillä on kuitenkin aina todella hyvä porukka, ja on mielenkiintoista olla mukana näkemässä mitä uutta on tulossa. Ylennyksiä ei kannata odotella ilman panostusta sisäisiin projekteihin. ”

Suojanen on yrittänyt pitää huolta, ettei lupaudu enempään kuin mitä jaksaa tehdä. Omien rajojen pitäminen vaatii tarkkuutta, sillä mielenkiintoiset projektit vievät välillä mukanaan.

Työpäivä on periaatteessa yhdeksäntuntinen, ja siihen kuuluu tunnin lounastauko. Suojasen normaali työpäivä kestää yleensä puoli yhdeksästä iltaseitsemään. Työpaikalla olemisessa näkyvät selvästi kulttuurierot. Ulkomaalaiset lähtevät toimistolta yleensä ensimmäisenä, paikalliset jäävät vielä tekemään töitä tai oleilemaan.

Pitkiksi venyville työpäiville on luonteva syy. Hongkongissa asunnot ovat hyvin pieniä. Nuoret naimattomat ihmiset asuvat usein vanhempiensa luona, ja huone voi olla jaettu sisaruksien kanssa.

”Siksi moni hengailee mieluummin kollegojen kanssa toimistolla kuin menee kotiin. Jos on töissä illalla yhteentoista, se ei tarkoita välttämättä, että paiskisi koko ajan töitä.”

Työpäivän rytmiin kuuluvat monilla myös torkut lounaan jälkeen. Niitä otetaan Suojasen omalla työpaikalla, mutta myös asiakkaiden konttoreilla. Itse hän ei harrasta torkkuja.

”Alussa mietin, että nämä työt saisi tehtyä helposti kahdeksasta neljään -rytmillä, kun unohdettaisiin lounaat, torkut, pitkät aamupalat toimiston pöydässä ja oltaisiin tehokkaita koko ajan. Mutta kyse on kulttuurierosta. Se korostuu varsinkin meillä, koska työntekijät tulevat ympäri maailmaa.”

Pekingin koura

Hongkong siirtyi Kiinan hallintaan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatetta soveltaen vuonna 1997. Sillä on hyvin korkea autonomia, oma lainsäädäntö, valuutta ja maahanmuuttolait. Kiinan hallinnon vastuulla ovat vain puolustus ja diplomaattiset suhteet.

25 vuoden kuluttua Hongkongin pitäisi siirtyä kokonaan Kiinan hallintaan – monet tosin epäilevät, että se tapahtuu nopeammin. Pekingin koura alkaa ujuttautua Hongkongiin, minkä huomaa pienistä mutta merkityksellisistä yksityiskohdista.

”Nyt rakennettiin uusi luotijunarata. Hongkongin puolella oleville asemille tuli jo Kiinan rajavalvonta. Uusi maailman pisin silta sitoo Hongkongin aluetta vielä tiukemmin Kiinan maaperään”, Suojanen sanoo.

Hongkongilaisella metroasemalla puolestaan voi olla kolme lippua: Kiinan lippu keskellä korkealla ja laidoilla Hongkongin lippu ja metrofirman lippu. Perinteiset punaiset brittiaikaiset postilaatikot vaihdettiin kaikki vihreisiin. Hongkongilaisia nämä pienet yksityiskohdat ärsyttävät.

Suojanen ei yleensä puhu kollegojensa kanssa Kiinan politiikasta, ellei se liity asiakasprojektiin.

”Tavallisesti paikalliset ystäväni sanovat, että ’Hong Kong is not China’, eli miksi Kiinan asioista pitäisi täällä puhua.”

Suojasen mukaan hongkongilaiset eivät koe itseään kiinalaisiksi. Useat hongkongilaiset ovat asuneet siellä sukupolvien ajan, ja kulttuurinen kytkös Kiinaan on ohut.

”Monet brittiystäväni ja heidän vanhempansa ovat syntyneet Hongkongissa, eivätkä he pidä itseään millään lailla kiinalaisina”, Suojanen sanoo.

”Paikalliset välillä ehkä jopa hieman säälivät mannerkiinalaisia turisteja, jotka tulevat käymään Hongkongissa. He pitävät itseään paljon näitä sivistyneempinä.”

Elämää vuorien vierellä

Suojasen ensimmäinen koti Hongkongissa oli ahdas. Hän asui avopuolisonsa kanssa 19 neliön yksiössä, jossa oli noin 1 300 euron kuukausivuokra. Näkymä oli upea ja etäisyys keskustaan alle kaksi kilometriä, mutta pidemmän päälle tilan puute ja keskustan hälinä alkoivat ahdistaa. Kun Suojasen äiti tuli käymään kylässä, puoliso joutui nukkumaan pöydän alla.

Kun takana oli seitsemän kuukautta ahtaassa keskustakämpässä, pariskunta muutti Hongkongin saarelta Lantaun saarelle. Sinne on keskustasta puolen tunnin lauttamatka. Vuokrahinnat ovat huomattavasti pienemmät: 1 500 eurolla saa kaksi makuuhuonetta, olohuoneen ja ison kattoterassin.

Muuttaminen Lantaun saarelle tuntui luontevalta, koska Suojanen oli käynyt siellä viikonloppuisin vuorilla juoksemassa. Saarella on upeita reittejä ulkoilijoille. Nyt juoksureitit ovat kahdensadan metrin päässä asunnolta.

”Me harrastamme vuorilla vaeltamista ja juoksemista. Vaikka työmatka periaatteessa piteni, päätös ei kaduta. Myös lauttamatkalla saarelta toiselle on upeat maisemat, ja lautalla pääsee myös istumaan, toisin kuin keskustan metroissa. Töihin mennessä voin lauttamatkan aikana lukea sähköpostit, syödä aamupalan ja meikata.”

Kotona pienessä lantaulaisessa kylässä on Suojasen sanoin hyvä kyläyhteisömeininki.

”Tämä on ihan eri planeetta kuin Hongkongin saari. Asukkaat ovat sekä paikallisia että ulkomaalaisia, ja kylässä asustaa myös vesipuhvelilauma.”

Innokkaita juoksijoita kylässä on paljon. Joka torstai-ilta on kylän oma juoksutapahtuma, ja lokakuussa kaikki kylän juoksuporukasta ylittivät maaliviivan Lantaulla pidettävässä vuotuisessa 70 kilometrin vuorijuoksukisassa.

Hongkongissa vuorilla juokseminen on suosittua. Talviaikaan vuorijuoksukilpailuja on joka viikonloppu. Vaikka Hongkong on hyvin tiiviisti rakennettu, alueen pinta-alasta yli puolet on kansallispuistoja, joilla on paljon juoksureittejä.

”Jos asuu tuolla ihmistungoksessa tai viettää hektistä elämää, vuoret ovat hyviä pakopaikkoja. Toimistolta pääsemme kollegoiden kanssa kymmenessä minuutissa poluille.”

Avoin tulevaisuus

Kun Suojanen tuli vajaa kaksi vuotta sitten Hongkongiin, suunnitelmissa oli viihtyä siellä viitisen kuukautta ja palata sitten Suomeen. Myöhemmin paluusuunnitelmat ovat muuttuneet hyvin avoimiksi.

”Täällä on tosi hyvät uramahdollisuudet, ja olemme tykästyneet noihin vuoriin. Suomessa pääkaupunkiseudulla olisi aika iso miinus, että ei ole vuoria”, Suojanen naurahtaa.

”Tilanne on sikäli helppo pitää avoimena, että meitä ei sido täällä mikään. Meillä ei ole vielä lapsia, ja halutessamme voimme aina palata Suomeen.

12.12.2018

Saara Suojanen

  • Syntynyt: 1988
  • Koulutus: KTM
  • Nykyinen tehtävä: Senior Consultant
  • Nykyisen työt plussat: Haasteet ja mahtavat kollegat
  • Nykyisen työn miinukset: Pitkät päivät
  • Harrastukset: Polkujuoksu, pyöräily
  • Perhe: Avopuoliso
Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013