( Työelämä )

Vihattu, rakastettu myynti

Teksti Sari Lapinleimu
Kuvat Vesa Tyni, Harri Joensuu, Roope Permanto | Kuvitus Nora Kolari
  • Myyjiä tulee palkita myös teoista, siitä, että he ylipäätään soittavat, ei ainoastaan tuloksesta", sanoo Kissconsultingin toimitusjohtaja Maarika Maury.
  • "Suurin onnistumisen este on suomalaisten turha arkuus", uskoo Kristiina Palmgren.
  • "Markkinointihenkisyydessä on kyse siitä, ymmärtääkö ihminen, että hänen tehtävänsä yhteiskunnassa on saada vaihdantaa aikaan", sanoo Petri Parviainen.
  • "Kaupan alalla ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin erilaisia kuluttajaryhmiä", toteaa Hannu Saarijärvi.
Myynti on menestyksen edellytys: ilman sitä briljanteinkaan tuote ei käy kaupaksi. Mikä myymisessä on niin vaikeaa? Mitä siltä vaaditaan haastavassa taloudellisessa tilanteessa? Ja miksi myymistä pelätään ja jopa inhotaan niin ankarasti?

Helsingin yliopiston strategisen markkinoinnin professori Petri Parvisella on selitys myyntityön aiheuttamiin ristiriitaisiin tunteisiin: ihmiset eivät yksinkertaisesti ymmärrä, mistä myymisessä on kyse.

”Myymisen näkyviä muotoja ovat puhelin- ja myymälämyynti, vaikka suurin osa työstä on jotakin aivan muuta. Taloustieteellinen valveutuneisuutemme ei sekään ole kovin korkealla tasolla: emme ymmärrä, miten merkittävä rooli isoja kauppoja tekevillä myyjillä on esimerkiksi viennin kasvulle ja kansantalouden nousulle”.

Työn merkityksellisyys ei ole hukassa vain asiakkailta; väheksyntään syyllistyvät myös myyntityötä tekevät. Yksi erottava tekijä hyvän ja vähemmän hyvän myyjän välillä onkin Parvisen mukaan markkinointihenkisyys.

”Markkinointihenkisyys tarkoittaa syvimmillään sitä, ymmärtääkö ja hyväksyykö ihminen, että hänen hieno tehtävänsä yhteiskunnassa on saada vaihdantaa aikaan. Tajuaako hän, että kyse on paljon enemmästä kuin työstä, jossa tehtävänä on myydä?”

Jatkuvuutta hyvällä johtamisella

Vaikka osaavien ja innostuneiden yksilöiden merkitys on suuri, jatkuvuus turvataan Parvisen mukaan hyvällä johtamisella.

Myynnin johtamisen tekee haastavaksi tehtävän moniulotteisuus.

”Yhtäältä on osattava johtaa pehmeitä asioita, kuten kulttuurisia ja psykologisia tekijöitä. Toisaalta on hallittava tuotantotaloudellinen puoli, kuten prosessit, toiminnan systemaattinen seuranta ja palkitseminen.”

Suomalaisyritysten myynnin johtaminen ei saa Parviselta erityisen hyvää arvosanaa: parannettavaa on hänen mukaansa niin tuotantotalouden osaamisessa kuin myyntihenkisyydessäkin.

”Äkkiseltään luulisi, että olemme vahvoilla nimenomaan tuotantotaloudessa. Käytännössä pääsemme lähimmäs kansainvälisiä standardeja yksilöiden suorituskyvyssä”.

Parvinen nostaa esiin kaksi esimerkkiä:

”Nokia Networks on tehnyt tuotantotalouden näkökulmasta uskomatonta työtä: se on noussut evoluutiossa ylemmälle oksalle, vaikka kustannuskehitys on ollut kaikkea muuta kuin suotuisaa. Isä ja poika Meyer ovat hekin tehneet jotakin oikein, kun Turun telakan tilauskirjat täyttyvät taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Myyntityön merkitys on todella suuri, koska telakka ei ole halvin vaihtoehto.”

Haasteena peruskasvuhaluttomuus

Suomen suurimpia vahvuuksia kansainvälisillä markkinoilla on hyvä maine. Meitä pidetään rehellisinä ja luotettavina. Lisäksi olemme sopivan hajuttomia ja mauttomia; kenelläkään ei ole mitään meitä vastaan.

”Mitalin toisella puolella on peruskasvuhaluttomuus: emme osaa himoita lisänollia pankkitilisaldomme perään. Mielessä pyörivät herkästi ’kaikki menee kuitenkin veroihin’ – ja ’mitä minä siitä kostun’ -tyyppiset ajatukset”, Parvinen toteaa.

Menestyksen himoitsemista jarruttavat muun muassa kateus ja paheksunta sekä suomalaisessa yhteiskunnassa tiukasti istuva yksilötason tasapäistäminen. Erinomaisen suorituksen kaipuuta on vain vähän.

”Valtaosa porukasta tyytyy keskinkertaiseen, vaikka rahkeita riittäisi paljon enempään. Maantieteellisen sijaintimme ja pienen kielialueemme ansiosta ihan ok -suorituksellakin pärjää: emme ole kovimman globaalin kilpailun armoilla.”

Vuosikymmenen trendi: e-selling

Parvisen tutkimuskohteena on vuodesta 2009 saakka ollut e-selling: digitaalisesti avustettu, paikkariippumaton myyntityö. Nyt teknologiat alkavat olla kypsiä ilmiön suurelle tulemiselle.

”E-selling eroaa verkkokaupasta siten, että se vaatii myös ihmisvuorovaikutusta. Henkilökohtaisen myyntityön kannalta muutos on yhtä merkittävä kuin verkkokauppa on ollut kaupan alalla.”

E-sellingin myötä esimerkiksi asuntokauppaa suunnitteleva voi kokea kohteen virtuaalisesti vaikka toiselta puolelta maailmaa, myös asunnosta, jota ei ole vielä rakennettu. Sama paikkariippumattomuus tulee varmasti vaikuttamaan myös muiden alojen kaupankäyntiin.

Uusi teknologia on Parvisen mukaan suomalaisille todella merkittävä mahdollisuus.

”Asumme ja toimimme ’saarella’ ja olemme todella hyviä tietokoneiden kanssa. Myös Internet of Things -osaamisemme on todella hyvää. Potentiaaliakin riittää: ulkomaankauppa helpottuu, samoin kuluttajan elämä tässä harvaanasutussa, pitkien välimatkojen maassa.”

Asiakasarvo myynnin johtotähtenä

Tampereen yliopiston palvelujen ja kaupan professori Hannu Saarijärvi pohtii kuluttajamyyntiä asiakasarvon näkökulmasta. Asiakasarvolla hän tarkoittaa asiakkaan kokemien hyötyjen ja uhrausten erotusta.

”Esimerkiksi ruokakaupassa asiointiin liittyy uhrauksia, kuten aika, vaiva ja stressi. Toisaalta se tarjoaa hyötyjä: tuotteita, vaivatonta asiointia ja hyvinvointia. Asiakasarvoa voidaan luoda joko tuottamalla enemmän hyötyjä tai vähentämällä uhrauksia.”

Asiakasarvo määrittyy subjektiivisesti asiakkaan, ajan, paikan ja tilanteen mukaan.

”Toiset minimoivat ostamiseen menevää aikaa, toisille se on sosiaalinen ajanviettotapa. Joku kokee kaupan laajan valikoiman hyödyllisenä valinnanvapautena, toinen asiointia vaikeuttavana uhrauksena.”

Menestyvä yritys ymmärtää ja ottaa huomioon asiakaskunnan heterogeenisuuden.

”Kaupan alalla ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin erilaisia kuluttajaryhmiä. Heidän tarpeitaan määrittävät heille ominaiset sukupolvikokemukset, ostamisen käytännöt ja henkilökohtaiset preferenssit. Yrityksessä onkin oltava kirkas ja jaettu näkemys siitä, millaista asiakasarvoa ollaan luomassa ja miten. Asiakasarvo pitäisi nostaa yhdeksi myyjien ja toimitusjohtajien keskeisistä tavoitteista.”

Asiakasarvoa asiakasymmärryksellä

Avain asiakasarvon luomiselle on asiakasymmärrys: näkemys siitä, millaisilla ratkaisuilla yritys voi tehokkaimmin lisätä asiakkaan kokemia hyötyjä tai vähentää hänen tekemiään uhrauksia.

”Tätä ymmärrystä ei saavuteta pelkästään lukemalla asiakaspalautteita tai kysymällä, mitä ihmiset haluavat. Esimerkiksi digitalisaatio luo sellaisia mahdollisuuksia, joita asiakkaat eivät itsekään vielä tunnista.”

Saarijärvi korostaa, että asiakaslähtöisyys ei tarkoita asiakasarvon luomista hinnalla millä hyvänsä. Kyse on yrityksen osaamisen siirtämisestä asiakkaan hyödyksi tehokkaasti ja tuottavasti. Voittajia ovat ne, jotka ratkaisevat tämän yhtälön parhaiten.

”Vinkki asiasta kiinnostuneille: Timo Rintamäki väitteli huhtikuussa Tampereen yliopistossa aiheenaan asiakasarvo vähittäiskaupassa.”

Saarijärven esimerkki löytyy läheltä:

”Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevalla koruateljee Nagualilla on ylivertainen kyky muuttaa pienikin asiakkaan ilmaisema ajatuksen, kokemuksen tai tunteen häivähdys ainutlaatuiseksi koruksi, jolla on asiakkaan maailmaan kytkeytyvä vahva ja väkevä tarina. Asiakas lähestulkoon kokee olleensa itse pakotusvasara ja viila kädessä. Tämä on vaikuttava yhdistelmä asiakasymmärrystä, myyntiosaamista ja ammattitaitoa”.

Menestyksekkään myynnin kulmakivet

Liikkeenjohdon konsultointiin ja yritysvalmennuksiin erikoistuneen Kissconsultingin toimitusjohtaja Maarika Maury ja yksi Suomalainen myynti on syvältä, vai onko? -kirjan kirjoittajista on sparrannut satoja yritysten johtoryhmiä sekä tuhansia myynnin ammattilaisia tai sellaisiksi aikovia. Vuosien kuluessa ovat kirkastuneet niin menestyksekkään myynnin kulmakivet kuin hyvän myyjän ominaisuudet.

Myyjän tärkeimpänä ominaisuutena Maury pitää aktiivisuutta.

”Huikea substanssi ja loistavat puhelahjat eivät auta, jos et ota puhelinta käteen ja soita! Vähemmän sulavasanainenkin saa kauppaa olemalla ahkera.”

Myyntisoittoja kartellaan ja pelätään monista eri syistä. Yksi niistä on myymiseen liittyvät ikävät mielikuvat.

”Myyminen herättää helposti mielikuvan yliaktiivisesta torikauppiaasta, pitkien monologien puhelinmyyjästä ja ylipäätään tyrkyttämisestä.”

Toinen syy on pelko ja sen takana kummittelevat riittämättömät valmiudet: asiakasymmärryksen, myyntikoulutuksen tai asianmukaisten työkalujen puute. Lisäksi asiakkaalle soittaminen, alun takeltelun sietäminen ja kielteiset vastaukset vaativat paksua nahkaa ja sinnikkyyttä.

”Myyntityön oppii ja siitä oppii pitämään vain tekemällä. On pakko ylittää alun tönkköpuhelut, jotta voi soittaa sata siedettävää puhelua. Vasta niiden jälkeen homma alkaa tosissaan sujua.”

Systemaattisuus uudelle tasolle

Maury harmittelee myyntityölle tyypillistä systemaattisuuden puutetta. Lupaavastikin alkanut prosessi jää helposti kesken.

”Vaikka käytössä olisi asiakkuudenhallintajärjestelmä, yhteydenottoja ei välttämättä kirjata eikä tehtyjä lupauksia pidetä. Jos asiakas osoittaa pientäkin kiinnostusta, vaikka ei osta heti, järjestelmään pitää kirjata, koska hänelle soitetaan uudelleen ja myös tehdä niin. Tarjouksen lähettämistäkin pitää aina seurata puhelinsoitto.”

Myös kaupan päättäminen liittyy systemaattisuuteen, eikä tahdo sujua meiltä suomalaisilta luonnostaan.

”Klousaaminen on meille vaikeaa, koska sitä ei täällä tehdä eikä nähdä samaan tapaan kuin vaikka Amerikassa, jossa kaupan päättämisestä kuullaan arjessa päivittäin. Me puhumme, presentoimme ja kehotamme asiakasta harkitsemaan vielä silloinkin, kun hän olisi jo valmis ostamaan.”

Aitoa kiinnostusta, jatkuvaa oppimista

Hyvä myyjä on läsnä ja aidosti kiinnostunut asiakkaasta. Hän haluaa palvella ja auttaa – ja myydä vain sellaista, jota asiakas oikeasti tarvitsee.

”Taitava myyjä on kokonaisvaltaisesti läsnä. Hän ei mieti, mitä sanoo tai miltä kuulostaa vaan keskittyy siihen, mitä asiakas haluaa ja tarvitsee. Lisäksi hän haluaa kehittyä eli tulla koko ajan paremmaksi työssään.”

Hyvää myyjää myös kaivataan:

”Eräs lehtimyyjä soitti anopille ennen joulua 20 vuoden ajan. Hän piti kirjaa kaikesta, muisti lapsenlapset ja kysyi oikeat kysymykset. Hänen soittoaan odotettiin ja siitä puhuttiin. Yhtenä jouluna tämä myyjä ei soittanutkaan. Anoppi soitti lehtitaloon ja kysyi, onko naiselle sattunut jotakin. Kävi ilmi, että hän oli jäänyt eläkkeelle. Järjettömintä oli, että kukaan ei ollut pyytänyt häneltä 20 vuotta pidettyä muistivihkoa ja ottanut hänen asiakkaitaan haltuun.”

Aitoon palveluhaluun liittyy myös reklamaatioiden hoitaminen – jälleen yksi alue, jossa suomalaisilla on oppimista.

”Eräs it-vastaava oli ostanut tuhansilla euroilla tuotteita aina samasta firmasta. Kerran hänelle ja yritykselle tuli kina 67 eurosta. Yritys ei antanut tuumaakaan periksi, joten asiakas joutui maksamaan kyseisen summan. Hän maksoi, mutta teki ostoksensa sen jälkeen muualla.”

Perusasiat eivät muutu

”Yritys- ja kuluttajamyynnissä pätevät samat lainalaisuudet: molemmissa kommunikoidaan ihmisen kanssa. Taloudellinen tilannekaan ei vaikuta ratkaisevasti työn sisältöön. Huonoina aikoina myyntiä on vain tehtävä vielä ahkerammin”, Maury toteaa.

Myyntiä siis pitää tehdä, vaikka kauppaa ei tulisikaan.

”Jos muut eivät ole aktiivisia ja sinä olet, erotut ja saat asiakkaat ennen pitkää.”

Menestystä tukevat myös ostamisen helppous tilauksesta toimitukseen, selkeä tuotteistus, erottuva viestintä sekä tarinoiden hyödyntäminen.

”Tunteen herättäminen on myynnin onnistumisen kannalta ihan a ja o. Luulemme, että meidän pitää viljellä faktoja, vaikka päätöksiä tehdään tunteella.”

Maury jatkaa esimerkillä:

”Putkifirman lupaus oli tehdä työ kerralla kuntoon. Lupaukseen liittyi tarina. Kun firma oli pieni, omistaja ajoi asiakkaiden luokse pyörällä. Matkat olivat sen verran pitkiä, että ylimääräiset ajelut eivät innostaneet. Jotta työtä ei tarvinnut käydä jälkeenpäin korjailemassa, omistaja teki aina kerralla priimaa. Samaa tapaa noudatetaan tarinan mukaan edelleen.”

14.2.2017

Palveluosaamisella luksusmarkkinoille

”Luksustuotteiden ja -palvelujen markkinoiden vuosiliikevaihto liikkuu sadoissa miljardeissa euroissa. Suomalaisyritykset eivät ole tätä potentiaalia juurikaan hyödyntäneet.” Näin toteavat konsulttiyhtiö Greetings from Luxury Finlandin luksusosaajat Kristiina Palmgren ja Satu Väkiparta.

Luksuksella voidaan tarkoittaa lähes mitä tahansa aineellista tai aineetonta hyödykettä, jota asiakas arvostaa niin paljon, että on valmis maksamaan siitä huomattavan hinnan.

”Perinteistä luksusta edustavat Euroopan historiasta ja kuninkaallisten elämästä nousevat kellot, korut, linnat, autot ja muut ylellistä elämäntapaa ilmentävät asiat. Uusi luksus pitää sisällään luksuselämyksen, joka on mahdollista tuottaa myös Suomessa erinomaisella palveluosaamisella.”

Tähän tapaan:

”Classic Pizza Restaurant/Hangon Makaronitehdas tekee pitsaa korkealaatuisista raaka-aineista ja yllättävillä resepteillä. Se on luonut arjen luksusta, johon monilla kuluttajilla on varaa. Ravintola on yhdistänyt samppanjan ja pitsat. Samppanjalistalta löytyy Forbesin maailman parhaaksi listaama Legras, ja pitsareseptejä ovat laatineet Michelin-kokit Jouni Törmänen ja Dani Garcia.”

Palmgren ja Väkiparta pitävät palveluosaamista erittäin merkittävänä ja ajankohtaisena ilmiönä.

”Suomessa ollaan siirtymässä insinööritaloudesta asiakaspalvelutalouteen. Monet perinteiset insinööriyrityksetkin kasvattavat palveluliiketoimintaansa perinteisen tekniikan myymisen sijaan.”

Hyvän palvelun sijaan tavoitellaan kokonaisvaltaista palveluelämystä.

”Palveluelämys muodostuu loistavasta palvelusta, räätälöinnistä ja mukautumisesta asiakkaan toiveisiin. Se synnyttää positiivisia tunteita ja vau-kokemuksia, jotka jäävät mieleen ja rakentavat kannattavaa asiakassuhdetta.”

”Suomi on lähtökohtaisesti täynnä luksusta”, Palmgren ja Väkiparta väittävät.

”Traditionaalista luksusta edustavat muutamat korkeatasoiset koru-, turkis- ja veneliikkeet. Vahvimmillamme olemme olleet teknologiateollisuuden luksuksessa. Nyt huomio on kiinnitettävä palvelumyyntiin sekä kulutustavaraliiketoiminnan kaupallistamiseen.”

Kaksikon mukaan jokaisen yrityksen on mahdollista kehittää osaamistaan kohti luksustasoa. Mitä paremmin yritys tuntee omat tuotteensa, asiakkaansa ja henkilöstönsä, sitä suuremmat mahdollisuudet taso on saavuttaa.

”Suurin onnistumisen este on suomalaisten turha arkuus uudessa segmentissä. Nyt tarvitaan tuoreita myynnillisiä tulokulmia ja rohkeutta toteuttaa ne.”

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013